commodore

1982 Yhdysvalloissa vuonna oli pieni yritys nimeltään Hi-Toro, joka muutti nimensä Amiga Inc myöhemmin. Yhtiö alkoi kehittämään täysin uutta ja innovatiivista Motorola 68000-prosessoriin perustuvaa videopelikonsolia. Atari-tietokoneiden grafiikka- ja äänisirujen kehittäjä Jay Miner työskenteli erään siruvalmistajan palveluksessa ja kehitti rakennuspalikoita sydämentahdistimiin. Siellä hänet suostutteli tekemään Amigaa hänen entinen Atari-kollegansa Larry Kaplan.

Projektin tavoitteena oli kehittää uusi vallankumouksellinen videopelikonsoli, joka tulisi olemaan Amiga. Sen kehitystyö oli parhaillaan kaoottisessa tilanteessa, koska Amigan taustalla olleet sijoittajat halusivat Amigasta vallankumouksellisen videopelikonsolin. Vastaavasti Amigan parissa työskennelleet kehittäjät halusivat Amigasta tehdä vallankumouksellisen tietokoneen. Niinpä he suunnittelivat Amigasta tietokoneen, mutta sillä voisi myös pelata pelejä kuten videopelikonsoleilla.

Carl Sassenrathin tehtävänä on johtaa käyttöjärjestelmän kehittämistä; Dale Luck ja R.J.Mical ovat vastuussa järjestelmäohjelmistosta, Dave Dean I/O-sirusta Denise ja Ron Nicholsen Blitter-sirusta. Kun videopelimarkkinat lopulta romahtivat vuonna 1983, Amigalla oli lähes valmis tietokone ja se pystyi jatkamaan kehitystä, mutta oli kiirehdittävä, koska sijoittajilta loppuivat kohta rahat ja kärsivällisyys.

CES 1984 -tapahtumassa esiteltiin keskeneräinen Amiga-tietokone. Amiga Inc -yhtiöllä oli pahoja taloudellisia vaikeuksia, mutta pian Atari tarjosi 500 000 dollarin sijoitusta yhtiöön. David Morse, joka oli Amigan talouspäällikkö, onnistui nostamaan osakekohtaisen arvon neljään dollariin. Se oli huomattavasti enemmän kuin mitä oli tarjolla Atarilta. Morsen hankkiman lisärahoituksen avulla, Amigan kehitystyö saatiin loppuun ja Commodore sai vuonna 1985 tietokoneen, jonka avulla yhtiö pystyi täydentämään hyvin myyvää, mutta vanhenevaa tietokonemallistoa nopeastikin. Commodore oli tilanteessa, jossa yhtiö tarvitsi kipeästi uuden tietokoneen. Commodore 64 ei ollut hyvästä myynnistä huolimatta teknisesti ajan tasalla vastaamaan kovenevaan kilpailuun markkinoilla.

Vaikka Commodore oli pörssiin listattu yritys, Jack Tramiel johti silti Commodorea kuin perheyritystä. Hän oli kova johtaja. Jokainen, joka ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan, lentää pois yrityksestä. Kun hän halusi ottaa poikansa mukaan yhtiön johtoon vuonna 1983, hallintoneuvostossa oli kovaa vastustusta. Tammikuussa 1984 Jack Tramiel saikin potkut perustamastaan yrityksestä ja joutui jättämään Commodoren, jonka johto siirtyi Irving Gouldille. Hän ei ollut läheskään yhtä ovela liikemies kuin Jack Tramiel, Commodoren perustaja. Potkujen jälkeen heinäkuussa 1984 Jack Tramiel osti huonoa tulosta tehneen Atarin Time Warnerilta ja siivosi nopeasti yritystä kuntoon kehittämällä uuden 16-bittisen tietokoneen, Atari ST:n.

Amiga toi mukanaan paljon uusia teknologia- ja käyttöjärjestelmätoimintoja, jotka ovat yleistyneet paljon myöhemmin nykyaikaisissa tietokoneissa. Amiga (1000) oli ensimmäinen tietokone, jolla oli värillinen, graafinen käyttöliittymä (GUI) ja jota voitiin ohjata hiirellä ja näppäimistöllä. Käyttöjärjestelmässä oli moniajo, useita ohjelmia voitiin avata ja käyttää samanaikaisesti. Amigan 32-bittinen laitteisto- ja ohjelmistorakenne oli myös jotain erityistä tässä hintaluokassa tuolloin. Koska Amigassa apupiirejä käytetään intensiivisesti suoran muistin käytön (DMA) kautta (Paula-siru oli äänen hallintaan, Denise-siru grafiikkaan ja Agnus-siru ohjasi DMA-kanavia), Se tarkoitti että pääprosessorin laskentakapasiteettia voitiin tehokkaasti keventää. Apuprosessorien mahdollistamat toiminnot integroitiin käyttöjärjestelmään Amigan neljä PCM-stereokanavaa olivat myös tuolloin hyvin harvinaisia, sillä IBM PC:n kanssa yhteensopivissa tietokoneissa oli vain yksitoikkoinen äänimerkki ennen äänikorttien yleistymistä. Väripaletissa on 4096 väriä, ja Amigassa on myös sisäänrakennettu puhesynteesi ja neliääninen 8-bittinen stereo digitaalinen ääni.

Amigan käyttöjärjestelmän osa valmistui suurelta osin jo vuonna 1984. Vain AmigaDOS puuttui. Tätä varten otettiin tarkasteluun vuonna minitietokonekäyttöjärjestelmä Triops, josta kehitettiin puuttuva AmigaDOS-komponentti. MetaComCo:n Tim King kirjoitti AmigaDOS-osan Amiga-käyttöjärjestelmästä, joka siis perustui hänen aiemmin kehittämäänsä Triops-käyttöjärjestelmään. Commodorelle. Amiga-käyttöjärjestelmien ydin koostuu kolmesta pääkomponentista Exec (ajoitus, muistinhallinta, IPC), intuitio (GUI-kirjasto) ja AmigaDOS (prosessien ja tiedostojen hallinta). Tripos koostui ytimestä, DOS-kirjastosta ja käyttäjätilatyökalujen kokoelmasta. Koska “Exec” toimi jo hyvin, ei ollut mitään järkeä korvata sitä Tripos-ytimellä. Sen sijaan vain Triposin DOS-osa (mukaan lukien työkalut) integroitiin AmigaOS: iin. Aluksi Amigaan haluttiin CAOS-järjestelmä, mutta se ei ollut valmis ajoissa.

Uusi ongelma syntyi kuitenkin: Jack Tramielin Atari oli jo tammikuussa 1985 esitellyt ennätysajassa kehitetyn Atari ST:n. Jotta Commodore ei jäisi Amigan kanssa liian kauas taakse uuden koneensa julkaisussa, Commodore pyrki tuomaan mallin esille kesällä 1985. Commodorella tehtiin lujasti ylitöitä ja pysyäkseen hereillä, Commodoren insinöörit antoivat kovan musiikin kaikua toimistojensa läpi milloin tahansa päivällä tai yöllä.

Uusi tietokone, Amiga 1000, esiteltiin lopulta 23.7.85 Lincoln Centerissä New Yorkissa. Jay Miner, joka oli Amigan pääarkkitehti, ei tullut tapahtumaan. Hän oli jäänyt Kaliforniaan, koska hän ei halunnut jättää koiraansa Mitchietä yksin, sillä tämä ei voinut sietää lentämistä. Lisäksi Miner oli vakuuttunut siitä, että Amiga ei ollut vielä valmis ja että se tuotiin markkinoille liian aikaisin. Jay Miner ja hänen koiransa Mitchie olivat kuitenkin ainakin hengessä: kotelon sisäpuolella oli kaikkien kehitysryhmän jäsenten allekirjoitukset, ja Mitchie oli myös jättänyt tassujäljen kunniajäseneksi Amiga 1000 -malliin.

Amiga ei ollut yhteensopiva vanhojen järjestelmien kanssa. Siinä oli Motorola 68000 -prosessori (kuten myös Applen MacIntoshissa ja Tramielin uudessa Atari ST -tietokoneessa). Amiga oli täysin keskittynyt grafiikkaan ja ääneen sekä siinä oli moniajokäyttöjärjestelmä (vaikka se ei ole ensimmäinen tässä asiassa, mutta tässä hintaluokassa aikanaan kylläkin). Muut tietokoneet ovat tarjonneet moniajoa tavallaan aikaisemmin, mutta tällaiset ääni- ja grafiikkaominaisuudet eivät ole käytettävissä missään muussa kotitietokoneessa. Vertaa Amigaa Apple Macintoshiin puolen megatavun muistilla tai aikansa IBM PC-tietokoneeseen vastaavilla tehoilla. Amigan ominaisuudet olivat täysin ylivoimaiset ja vieläpä halvempaan hintaan. Tietokonelehdistö ylisti uuden tietokoneen grafiikkapotentiaalia kaikkialla. 256kb muistilla varustetun mallin aloitushinta oli 1295 dollaria ja 1595 dollaria, jos mukana oli RGB-värimonitori. Amiga 1000 -nimellä markkinoitu laite oli jopa suhteellisen edullinen: Apple Macintoshin hinta oli tuolloin hieman alle 2500 dollaria. Atari ST oli halvempi ja varustettu 512kb muistilla. Tosin sen grafiikka- ja sisäänrakennetut ääniominaisuudet jäivät kuitenkin hieman jälkeen Amigasta.

Amiga joutui aluksi kamppailemaan vaikeuksien kanssa sillä pääkehittäjä Jay Miner oli ollut oikeassa. Hän oli vakuuttunut siitä, että Amiga tuli liian aikaisin markkinoille. MetaComCon kehittämän ohjelmointikielen BASIC -versio nimeltä Abasic, ei ollut virheetön. Käyttäjät pääsivät möys tutustumaan liian usein Guru Meditationiin, joka oli Amigan tapa ilmoittaa järjestelmän kaatumisesta. Myöhemmissä malleissa oli vakaampi järjestelmäympäristö kuin alkuperäisellä Amiga 1000:lla. Tästä huolimatta Guru Meditation pysyi monien ei-toivottuna viestinä loppuun asti Amigan käyttäjillä.

Vuonna 1986 Commodoren johtajana aloittaneen Thomas Rattiganin myötä Amigan kukoistus alkoi lopulta, sillä Rattigan aloitti kahden uuden malliversion kehittämisen. Amiga 500 oli suunnattu kotikäyttäjille ja pelaajille. Amiga 2000 suunnattiin ammattikäyttäjille, kuten graafisille suunnittelijoille tai pelinkehittäjille. Tästä huolimatta Yhdysvalloissa tämä Amigan myynti päättyi suhteellisen äkillisesti. Irving Gould riitaantnui Thomas Rattiganin kanssa ja heitti hänet ulos yhtiöstä. Gouldin kerrotaan pyrkineen kiinnittämään enemmän huomiota IBM-yhteensopiviin tietokoneisiin, kun taas Rattigan uskoi Amigan potentiaaliin. Amiga lähti hyvin liikkeelle Euroopassa, kuten Suomessa Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Syynä tähän oli se, että Commodoren tytäryhtiöt Euroopassa pystyivät toimimaan itsenäisesti emokonsernin pääkonttorista.

Vuoden 1990 jälkeen julkistettiin Amigan mallit A2500, A600 ja A600HD, jossa oli mukana sisäänrakennettu kiintolevy. Ne eivät olleet varsinaisia innovaatioita, jotka olisivat suuresti vieneet mallisarjaa kilpailukykyisemmäksi. Amiga 2000: ssa, 3000: ssa ja 4000: ssa on jokaisella Zorro-väylä. Sen kanssa on mahdollista käyttää PC-kortteja. Ainoa mitä tarvittiin, oli silta x86-prosessorilla. Se yhdistää Amiga-väylän ja ISA-väylän toisiinsa. Jopa A2000: n kanssa on suhteellisen helppo integroida PC-kiintolevyjä. Amiga 3000: n ja Amiga 4000: n kanssa pystyi käyttämään yleisempiä levyjä niiden SCSI-väylän ansiosta. Emuloinnin ansiosta käyttäjät pystyivät hankkimaan ylimääräisten tietokoneen ilman kalliita laiteostoksia. Emulaatiot, kuten Apple MacIntosh, käyttävät samaa prosessoria (Motorola M68000), joka oli vuonna 1987 suosittu. Tarvittiin sopiva emulaattoriohjelmisto (kuten .B ShapeShifter) ja Mac ROM-imaget. Yhdistelmä Amiga & Mac-emulaattori oli suosittu: Mac oli kalliimpi kuin Amiga ja tuki vähemmän laitteita. Amigan kanssa ei ollut ongelma käyttää tulostinta MacOS: n kanssa sillä MacOS toimi joko ikkunassa tai omassa näytössään.

Vuonna 1990 ilmestyi A3000, jossa oli 68030 ja 16/25 MHz. Erityisominaisuutena siinä uusia VGA-grafiikkatiloja ja SCSI-liittymä. Vuonna 1991 Commodore julkaisi videopelikonsolin, joka oli Commodore CDTV. Teknisesti CDTV oli A500, jossa on mukana 1 megatavu RAM -muistia ja CD-ROM-asema. Se voidaan myös päivittää Amiga -tietokoneeksi. Hinta oli kuitenkin aivan liian korkea. Vuonna 1992, tuli kaksi uutta Amiga-mallia. Ne olivat Amiga 1200 ja Amiga 4000, joissa oli täysin uusi AGA-grafiikkapiirisarja. Se mahdollisti paremman grafiikkatarkkuuden ja värisyvyyden.

Amigan 600-, 1200-, ja 4000-mallien pienet myyntiluvut vaikuttivat raskaasti Commodoren talouteen 1990-luvulla. Esimerkiksi vuonna 1993 esitelty Commodoren Amiga CD32 -pelikonsoli yritti saada markkinaosuutta videopelimarkkinoilla, jossa Nintendo yhdessä Segan kanssa olivat ylivoimaisina markkinajohtajina. Amiga CD32 on teknisesti A1200, jossa on CD-asema, ja kuten sitä edeltävä CDTV, se voidaan päivittää tietokoneeksi. Tästä huolimatta vaikka Amiga CD32 oli varsin onnistunut, Commodoren talous oli syöksykierteessä. Amigat olivat suosittuja rajatuilla markkinoilla kuten viihdeteollisuudessa. Siellä tarvittiin Amigan graafisia ominaisuuksia, mutta kuitenkin markkinat olivat varsin pienet massatuotantoon. Amigaa myytiin sen elinkaaren aikana (1986-1994) Commodoren konkurssiin mennessä noin 4,5 miljoonaa laitetta.