Atari 400

Atari 400 – pelikoneen ja kotitietokoneen risteytys

Atari 400 oli yksi ensimmäisistä 8-bittisistä kotitietokoneista, jotka pyrkivät tuomaan tietotekniikan tavallisten kuluttajien koteihin. Se sopi mainiosti niin peli- kuin ohjelmointikäyttöön, toisin kuin aikansa pelikonsolit. Vuonna 1979 julkaistu Atari 400 oli osa Atarin 8-bittistä kotitietokonesarjaa, jonka rinnalle julkaistiin tehokkaampi malli, Atari 800. Siinä missä Atari 800 tähtäsi edistyneempiin käyttäjiin, Atari 400 suunniteltiin edulliseksi, ja helppokäyttöiseksi vaihtoehdoksi. Atari 400 -mallia valmistettiin vuoteen 1983 saakka, ja sitä myytiin jonkin verran myös sen jälkeen varastojen tyhjentyessä. Käytännössä Atari 400:n elinkaari markkinoilla oli noin 4 vuotta, mikä oli tuohon aikaan varsin pitkä aika kotitietokoneelle. Atari 400 oli erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja Kanadassa, missä Atari-brändillä oli vahva maine jo pelikonsolien (kuten Atari 2600) ansiosta. Euroopassa kone sai jalansijaa lähinnä Saksassa ja Isossa-Britanniassa, mutta se jäi silti markkinaosuuksissa reilusti Commodore VIC-20:n, ZX Spectrumin ja Commodore 64:n jälkeen. Suomessa Atari 400 jäi harvinaisuudeksi. Vaikka jotkut elektroniikkaliikkeet toivat koneita maahan, jakelu ja huoltoverkosto olivat rajalliset. Valtaosa käyttäjistä suosi suomalaismarkkinoilla helpommin saatavilla olleita koneita, kuten Commodorea, Spectrumeja tai myöhemmin MSX-koneita. Atari 400:sta tuli lähinnä pienen harrastajapiirin tietokone.

Atari 400 (ja sen sisarmalli Atari 800) oli edellä aikaansa monessa suhteessa. Atarin grafiikka- ja äänipiirit mahdollistivat sujuvat animaatiot ja monikanavaäänet. Ne olivat silloin ominaisuuksia, joita monilla kilpailijoilla ei vielä ollut. Star Raidersin kaltaiset pelit asettivat uuden standardin kotitietokonepeleille. Laite oli suunniteltu kestäväksi – jopa lapsiystävälliseksi, mikä näkyi sen yksiosaisessa suljetussa kuoressa ja pehmeässä kalvonäppäimistössä, joka kestää vaikka maidon kaatumisen näppäimistölle. Atari 400 oli osa sitä prosessia, jossa tietokoneet alkoivat tulla kodin viihdelaitteeksi, eikä vain työ- tai koulukäyttöön tarkoituksi työkaluksi.

Pelitarjonta

Atari 400:n pelivalikoima oli koneen yksi vahvimmista puolista. Pelien lataaminen tapahtui kasettiaseman kautta, mutta myös levyasema- ja ROM-moduulipelit yleistyivät. Koska Atari oli tunnettu peliyritys, se toi tietokoneelleen runsaasti laadukkaita arcade-käännöksiä ja omia pelejään. Esimerkkejä:

• Pac-Man (Atarin virallinen versio)
• Missile Command
• Asteroids
• Donkey Kong (Nintendo julkaisi version Atarille)
• Star Raiders – yksi varhaisista avaruustaistelupeleistä, joka hyödynsi grafiikka- ja äänipiirejä tehokkaasti

Atari 400:n kovimmat kilpailijat kotitietokonemarkkinoilla olivat:

• Apple II – suunnattu kouluille ja toimistoille
• Commodore VIC-20 (1980) – ensimmäinen halpa värikone
• Commodore 64 (1982) – suuri hittituote
• Texas Instruments TI-99/4A
• ZX Spectrum (1982) – erittäin suosittu laite etenkin Euroopassa

Vaikka Atari 400 oli teknisesti edistynyt, sen kalvonäppäimistö ja rajoitettu RAM-muisti (vain 8–16 kt alkuperäisessä mallissa) saivat monet käyttäjät valitsemaan kilpailijoita. Atari 400:n alkuperäinen julkaisuhinta oli noin $550 USD vuonna 1979, mutta hinta laski nopeasti kilpailun kiristyessä. Vuonna 1982 sen sai jo $200–$300 dollarilla, eli noin 1 500–2 500 markkaa silloisessa rahassa Suomessa.

Tekniset ominaisuudet

Prosessori MOS Technology 6502C @ 1.79 MHz
Muisti 8 kt (myöhemmin 16 kt tai laajennettavissa)
Näyttöpiiri CTIA/GTIA – 320×192 resoluutio (useita grafiikkamodeja)
Äänipiiri POKEY – 4 kanavaa
Tallennus Kasettiasema (ATARICX), myöhemmin myös levykeasemat
Näppäimistö Kalvonäppäimistö
Portit TV-ulostulo, modulaattori, joystick-portit, kasettiasema, moduuliportti

Atari 400 oli näyttävä ja teknisesti edistynyt kotitietokone, joka yhdisti Atarin pelikokemuksen tietokoneisiin. Vaikka se ei Suomessa tai Euroopassa saavuttanut suurta suosiota, se vaikutti merkittävästi kotitietokoneiden kehitykseen. Sen vaikutus näkyy erityisesti siinä, miten pelit ja viihde alettiin mieltää osaksi kotitietokoneen ydinkäyttötarkoitusta – perintö, joka jatkuu edelleen.