Atari ST ja Rainbow Islands:
Tarina intohimosta ja kehityksestä
Kun Atari ST tuli markkinoille vuonna 1985, se oli paljon enemmän kuin vain uusi kotitietokone – se näytti suuntaa tulevaisuuteen tarjoamalla ominaisuuksia hintaan, josta muut saivat vain uneksia. Atari, joka oli aikoinaan videopelien kuningas, oli kompuroinut pahasti vuoden 1983 videopelikriisin jälkeen. Jack Tramielin (entinen Commodoren perustaja) ostettua Atarin, yritys kuitenkin lähti lunastamaan asemansa henkilökohtaisten tietokoneiden avulla. Atari ST:n oli tarkoitus olla kone, joka palautti Atarin maineen ykköseksi. ST tarkoitti ”Sixteen/Thirty-two” (kuusitoista/kolmekymmentäkaksi) ja viittasi sen Motorola 68000 -prosessoriin, joka oli 16/32-bittinen ja kellotaajuudeltaan 8 MHz – se oli vaikuttava suorituskyky tuohon aikaan. Atari ST:ssä oli 512 kt RAM-muistia (laajennettavissa), sisäänrakennettu MIDI-liitäntä ja GEM-graafinen käyttöjärjestelmä, joten se vetosi sekä kotikäyttäjiin että ammattilaisiin. Se oli myös edullinen: huomattavasti halvempi kuin Applen Macintosh tai pian markkinoille tuleva Commodoren Amiga. Atari ST:n selkeä graafinen käyttöliittymä ja terävä, korkean resoluution mustavalkoinen näyttö tekivät siitä suositun julkaisijoiden ja erityisesti muusikoiden keskuudessa MIDI-ominaisuuden ansiosta. Sen sisäänrakennetut MIDI-portit olivat vallankumouksellisia – mikään muu kotitietokone ei tarjonnut sitä valmiina. Muusikot pystyivät liittämään syntetisaattorit ja rumpukoneet suoraan tietokoneeseen, mikä muutti ST:n edulliseksi digitaaliseksi studioksi. Cubase- ja Notator-kaltaiset ohjelmistot syntyivät ST:llä ja muovasivat elektronisen musiikin tuotantoa vuosikymmenien ajan. Moni hitti olisikin jäänyt tekemättä ilman Ataria. Se laski kynnystä musiikin ammattimaiseen tuottamiseen.
Lehdistö otti Atari ST:n lämpimästi vastaan, tosin varauksin. Lehdet kuten ST Format ja Compute! ylistivät sen nopeutta, hinta-laatusuhdetta ja monipuolisuutta kutsuen sitä ”vaativalle käyttäjälle tarkoitetuksi tietokoneeksi kovaan käyttöön”. Arvostelijat ihailivat sen nopeaa grafiikkaa, tyylikästä muotoilua, mustavalkoista tarkkuusgrafiikkaa ja responsiivista käyttöjärjestelmää. Kriitikot kuitenkin huomauttivat sen rajoitetusta värigrafiikasta verrattuna Commodore Amigaan ja suhteellisen heikoista äänitoiminnoista – sen Yamaha YM2149 -siru oli kelvollinen, mutta ei mitenkään voinut kilpailla Amigan edistyneen Paula-äänijärjestelmän kanssa. Silti Atari myi hyvin. Arvioiden mukaan noin 5 miljoonaa kappaletta valmistettiin ennen tuotannon lopettamista 1990-luvun alussa. ST sai vahvan markkina-aseman Euroopassa, erityisesti Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa, joissa musiikintuottajat ja pienet kustantamot ottivat sen innokkaasti vastaan. Yhdysvalloissa se kuitenkin joutui kilpailemaan IBM:n PC-tietokoneiden, Apple Mac -tietokoneiden ja myöhemmin Amigan kanssa.
Atari ST:lle portattujen monien pelien joukosta Rainbow Islands: The Story of Bubble Bobble 2 (1989) erottuu alustalla edukseen. Taito-yhtiön kehittämä ja Ocean Software -yhtiön porttaama peli jatkoi Bubble Bobble -pelin iloista perintöä. Atari ST:llä Rainbow Islands vangitsi suuren osan pelihallien taikuudesta, vaikka kompromissit olivatkin ilmeisiä. Grafiikka oli kirkas ja yksityiskohtainen, mikä osoitti ST:n kyvyn käsitellä värikkäitä spritejä, mutta äänitehosteet olivat hieman vaimeat verrattuna arcade- tai Amiga-versioihin. Kriitikot kuitenkin ylistivät porttauksen sujuvaa pelattavuutta ja koukuttavaa suunnittelua. ST Action -lehti antoi sille korkeat pisteet pelattavuudesta ja viehätyksestä, kutsuen sitä ”loistavaksi esimerkiksi siitä, miten arcade-hitti voidaan siirtää kotitietokoneiden maailmaan”.
Atari ST vetosi eri kohderyhmiin eri syistä. Muusikot arvostivat sen tarkkaa MIDI-ajoitusta, ammattilaiset nauttivat tarkasta resoluutiosta ja mustavalkonäytöstä, pelaajat arvostivat laajaa valikoimaa arcade-pelien ja eurooppalaisten pelien käännöksiä. Perheille se oli edullinen tapa tutustua tietotekniikkaan, sillä sen mukana tuli viihteen lisäksi myös opetus- ja tuottavuusohjelmistoja. Sen avoin, hakkeroitava rakenne inspiroi myös harrastajia. Käyttäjät pystyivät ohjelmoimaan C-, BASIC- tai jopa assembler-kielellä, ja demojen luomisen ympärille muodostui yhteisöjä – ne veivät laitteiston sen suunniteltujen rajojen yli. Atari ST:n ympärille kasvanut ”demoskene” oli edelläkävijä nykyiselle indie-kehittäjäkulttuurille. Mutta Atari ST:n epäonneksi 1990-luvun alkuun mennessä tietokonemaailma oli muuttunut. IBM-yhteensopivat PC:t olivat tulleet halvemmaksi, tehokkaammiksi ja yhä hallitsevammiksi. Atari yritti kehittyä TT030- ja Falcon 030 -malleilla, mutta myynti hiipui. ST-sarjan tuotanto loppui käytännössä 1993Atari ST jätti kuitenkin pysyvän jäljen. Se oli tietokone, joka toi digitaalisen luovuuden suurten joukkojen ulottuville edulliseen hintaan. Atari ST oli kone, joka oli lukemattomien varhaisten teknokappaleiden, 2D-grafiikkademojen ja pelimuistojen takana. Rainbow Islandsin kaltaisissa peleissä se osoitti, että teknisistä rajoituksista huolimatta ilo ja mielikuvitus voivat silti loistaa. Nykyään Atari ST on edelleen rakastettu retrotietokoneiden harrastajien keskuudessa. Sen erottuva harmaa kotelo ja GEM-työpöytä tuovat mieleen ajan, jolloin tietokoneet olivat henkilökohtaisia, kokeellisia ja täynnä mahdollisuuksia. Myös Rainbow Islands on säilynyt värikkäänä muistona tuosta optimismista – sateenkaarena, joka ulottuu arcade-pelien kulta-ajasta luovan tietotekniikan aamunkoittoon. Atari ST ja Rainbow Islands ovat luonnollisesti osana kiertäviä I love 8-bit® -näyttelyä siirtämässä sukupolvikokemusta eteenpäin.
Lisätieoa Atari ST-tietokoneista:
- Atari ST - Tietokone musiikintekijöille
- Atari Mega ST: Kotitietokoneen kehittyminen kohti ammattikäyttöä
- Atari STE – Paranneltu mutta aliarvostettu klassikko
- Tietokonekulttuurin perintö
Atari ST ja Rainbow Island Kouvolan kaupunginkirjastolla I love 8-bit®-näyttelyssä!
Suomi 
English (UK) 
Español