Canon V20

Vaatimaton MSX-klassikko:

Canon V-20 ja yksinkertaisuuden kauneus

1980-luvun alussa Japanin elektroniikkateollisuus koki räjähdysmäisen luovuuden kauden. Britanniassa ja Amerikassa alkanut kotitietokoneiden buumi levisi Aasiaan, ja japanilaiset valmistajat – muun muassa Sony, Panasonic, Yamaha, Toshiba ja Canon – näkivät tilaisuuden standardisoida kotitietokoneet. Tämän ponnistelun tuloksena syntyi vuonna 1983 julkistettu MSX-standardi: yhteinen arkkitehtuuri, jonka tarkoituksena oli yhdistää pirstaloitunut 8-bittisten tietokoneiden markkina yhden lipun alle. Tässä ekosysteemissä vuonna 1984 lanseerattu Canon V-20 edusti Canonin tuloa kilpailuun – sillä kone, joka heijasti sekä MSX-unelman kunnianhimoa että rajoituksia. Canon oli jo arvostettu nimi teknologiamaailmassa, se oli tunnettu kameroistaan ja toimistolaitteistaan. Liittymällä MSX-standardiin, yritys pyrki laajentumaan nopeasti kasvaville tietokonemarkkinoille. Canon V-20 rakennettiin tarkasti MSX-spesifikaatioiden mukaisesti, mikä teki siitä yhteensopivan minkä tahansa MSX-ohjelmiston tai oheislaitteen kanssa valmistajasta riippumatta. Tämä oli standardin nerokkuus: Sony- tai Yamaha-tietokoneelle kirjoitettu MSX-ohjelma toimi myös Canonin koneella, mikä tarjosi käyttäjille laajan ja vakaan ohjelmistoekosysteemin. Hetken ajan se näytti olevan kotitietokoneiden tulevaisuus, mutta tullessaan markkinoille, MSX oli jo valmiiksi hieman vanhentunut teknisiltä kyvyiltään ainakin pelaajien käyttöön.

Canon V-20 oli tyylikäs ja kompakti kone suurine erillisine kursorinäppäimineen, joka oli tyypillistä japanilaiselle muotoilulle tuohon aikaan. Sen sisällä oli 3,58 MHz:n Zilog Z80A -prosessori ja 64 kt RAM-muistia – riittävän paljon useimpien MSX-ohjelmien ja -pelien ajamiseen. Siinä oli Texas Instruments TMS9918A -videonäyttöprosessori, joka pystyi tuottamaan 16 väriä ja laitteistospritejä, ja ääni tuli General Instrument AY-3-8910 -sirusta, joka tarjosi kolme äänikanavaa ja yhden kohinakanavan. Käytännössä tämä tarkoitti värikkäitä grafiikoita ja miellyttävää, vaikkakin yksinkertaista musiikkia – suunnilleen samaa tasoa kuin tuon ajan suosituissa kotitietokoneissa, kuten Atari 800 ja Amstrad CPC.

Koneessa käytettiin Microsoft Extended BASIC -kieltä, joka on erityisesti MSX-standardille suunniteltu BASIC-kielen versio. Harrastajille tämä ohjelmointikieli teki Canon V-20:sta portin ohjelmoinnin maailmaan: vain muutamalla komentorivillä voitiin piirtää muotoja, animoida spritejä tai säveltää äänitehosteita. Tietokone käynnistyi suoraan BASIC-ympäristöön, mikä kannusti käyttäjiä kokeilemaan ja oppimaan – tämä oli kotitietokoneiden aikakauden tunnusmerkki. Canon V-20 oli myös yhteensopiva kasettipelien kanssa, mikä teki siitä houkuttelevan lapsille ja perheille.Suunnittelultaan Canon V-20 oli tyylikäs. Sen näppäimistö oli täysikokoinen konekirjoitusnäppäimistö ja sen asettelu oli selkeä. Canon tarjosi laitteen tyylikkäässä hopeanharmaassa kotelossa, jonka minimalistinen estetiikka oli yhdenmukainen brändin kameroiden ja laskimien tyylin kanssa. Se oli myös suhteellisen edullinen, sillä sen hinta Japanissa oli noin 49 800 jeniä – hinta, joka oli kotikäyttäjien ulottuvilla mutta siinä oli silti laadun tuntua. Näistä vahvuuksista huolimatta Canon V-20 ei ollut mullistava tietokone. Se oli, kuten useimmat MSX-koneet, huolellisesti rakennettu tietokone standardin mukaan mutta se ei ollut mitenkään ainutlaatuinen edelläkävijä. Tässä mielessä MSX-standardissa yksilöllisyys oli rajallista: Canonin toteutus erosi vain vähän Sonyn, Toshiban tai Sanyon laitteista. Sen todellinen erottuvuus johtui Canonin nimestä – luotettavuuden symbolista – eikä teknisestä innovaatiosta.

Kun V-20 saapui Eurooppaan, sitä markkinoitiin tyylikkäänä ja luotettavana vaihtoehtona muille MSX-järjestelmille. Alankomaissa ja Espanjassa, joissa MSX-formaatti oli saavuttanut jonkin verran suosiota, Canonin malli sai hyvän vastaanoton harrastajien keskuudessa. Arvostelijat arvostivat sen vankkaa näppäimistöä ja houkuttelevaa muotoilua, vaikka hekin huomauttivat, että sen ominaisuudet olivat lähes identtiset kilpailijoiden kanssa. Ohjelmistojen osalta käyttäjät voivat valita kasvavasta MSX-pelien valikoimasta, joka sisältää muun muassa seuraavia pelejä: Knightmare, Penguin Adventure, sekä Metal GearVuoteen 1985 mennessä kansainvälinen tietokonemarkkina oli kuitenkin muuttunut dramaattisesti. Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa MSX-formaatti kamppaili saadakseen jalansijaa vakiintuneiden tuotemerkkien, kuten Commodoren ja Sinclairin, rinnalla. Tunnettavuudestaan huolimatta, Canonilla oli puutteellinen jakeluverkosto ja markkinointivoima, jotka olisivat voineet tehdä V-20:stä suositun laitteen Japanin ulkopuolella. Samaan aikaan Japanissa MSX-standardi oli jo kehittymässä kohti tehokkaampia toisen sukupolven malleja, kuten MSX2, joka tarjosi parannetun grafiikan ja muistin. V-20 vanhentui nopeasti, ja Canon vetäytyi pian kokonaan tietokonemarkkinoilta keskittyäkseen ydinliiketoimintaansa, valokuvaukseen ja kopiokoneisiin.

Canon V-20 on kuitenkin kiehtova aikansa tuote. Se edustaa harvinaista hetkeä, jolloin kymmenet kilpailevat valmistajat tekivät yhteistyötä yhteisen teknologisen tavoitteen saavuttamiseksi – jotain, mikä on lähes mahdotonta kuvitella nykypäivän maailmassa. Se edustaa myös Canonin lyhyttä mutta vilpitöntä yritystä tulla mukaan henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoille. V-20 tarjosi omistajilleen tasapainoisen yhdistelmän toiminnallisuutta ja hienostuneisuutta: se oli tietokone, joka sopi sekä lapsille sekä vanhempien harrastuskäyttöön. Jälkikäteen tarkasteltuna Canon V-20:n merkitys ei ole sen vaatimattomissa myyntiluvuissa, vaan sen osallistumisessa MSX-kokeiluun. Kokeilu onnistui Japanissa, Etelä-Amerikassa ja osissa Eurooppaa, vaikka se ei onnistunutkaan valloittamaan Yhdysvaltoja. V-20 on siten symboli globaalille ajatukselle – ajatukselle, että tietokoneet voisivat jakaa yhteisen alustan tuotemerkkien ja rajojen yli.

Nykyään Canon V-20 on keräilijöiden arvostama sen muotoilun, luotettavuuden ja MSX-historian vuoksi. Kun laite käynnistetään, sen sininen MSX BASIC -näyttö ilmestyy edelleen tutulla ruudulla:

MSX
BASIC version 1.0
Copyright
1983 by Microsoft.

Hetken ajan voi kuvitella vuoden 1984 optimistisen ilmapiirin, jolloin Canon, Sony ja Yamaha uskoivat, että henkilökohtaisten tietokoneiden tulevaisuus voisi olla standardisoitu, yksinkertainen ja tyylikäs. Se ei vain riittänyt, Commodorella ja Atarilla oli laajemmat ohjelmistovalikoimat, uskollinen käyttäjäkunta sekä ne olivat vakiinnuttaneet asemansa markkinoilla. Edes suurten teollisuusyritysten liittoutuma ei pystynyt haastamaan perinnemerkkejä kovasta yrityksestä huolimatta. MSX-standardin laitteet ovat luonnollisesti I love 8-bit® -tietokonenäyttelyiden vakiokalustoa.