Commodore 16

Commodre VIC20:n epäonninen manttelinperijä

Commodore 16:n ja TED (Text Editing Device) -sarjan tarina on mielenkiintoinen luku kotitietokoneiden historiassa. Vuonna 1984 markkinoille tuotu Commodore 16 oli osa uutta edullisten kotitietokoneiden sarjaa, joka oli suunniteltu korvaamaan vanhentunut VIC-20 ja valloittamaan markkinat, joilla edullinen hinta oli ensisijaisen tärkeää. Vaikka se ei koskaan saavuttanut samaa kaupallista menestystä kuin Commodore 64, se on silti merkittävä tietokoneiden käytön muokkaajana tietyillä alueilla, erityisesti Itä-Euroopassa, sekä 1980-luvun puolivälin tietokoneteollisuuden laajempien strategioiden ja huolenaiheiden heijastajana. Commodore 16 julkaistiin kesäkuussa 1984 yhdessä sisarmallien Commodore Plus/4 ja Commodore 116 kanssa. Yhdessä nämä koneet tunnettiin nimellä ”TED-sarja”, koska ne oli rakennettu TED-sirun ympärille, joka käsitteli sekä grafiikkaa ja ääntä että DRAM-virkistystä ja I/O-toimintoja. TED:n tarkoituksena oli yksinkertaistaa laitteiston suunnittelua, alentaa kustannuksia ja tehdä koneista edullisempia kuin tehokkaampi Commodore 64.

TED-sarjan lanseeraus osui ajankohtaan, jolloin Commodoressa tapahtui merkittäviä sisäisiä muutoksia. Yhtiön määrätietoinen toimitusjohtaja Jack Tramiel, joka oli valvonut VIC-20- ja Commodore 64 -tietokoneiden menestystä, lähti yhtiöstä tammikuussa 1984 johtokunnan kanssa syntyneen konfliktin jälkeen. TED-tietokoneet oli kuitenkin kehitetty hänen johdollaan, ja ne heijastivat hänen filosofiaansa edullisista, massamarkkinoille suunnatuista tietokoneista. Tramielin kuuluisa lause – ”Japanilaiset ovat tulossa” – viittasi hänen pelkoonsa, että japanilaiset yritykset, kuten Sony ja Matsushita, tulisivat pian täyttämään länsimarkkinat edullisilla kotitietokoneilla, aivan kuten ne olivat aiemmin tehneet laskimien ja televisioiden kanssa. TED-sarja oli tarkoitettu ennaltaehkäiseväksi tuotteeksi, jonka avulla voitiin tarjota yksinkertaistettuja mutta edullisia kotitietokoneita, jotka pystyivät kilpailemaan hinnalla ja säilyttämään Commodoren aseman jakelukanavissa.

Tekniset yksityiskohdat

Commodore 16:ssa oli 16 kt RAM-muistia (tästä nimi) ja TED-siru, joka pystyi näyttämään jopa 121 väriä – vaikuttava määrä tuohon aikaan – vaikka se oli rajoitettu suhteellisen matalan resoluution grafiikkatiloihin. Äänitoiminnot olivat vaatimattomat, vain kaksi kanavaa ja rajoitetut ominaisuudet verrattuna Commodore 64:n ikoniseen SID-siruun. Näppäimistön asettelu muistutti VIC-20:n ja C64:n asettelua, mutta siinä oli joitakin muutoksia, jotka hämmentivät ensimmäisiä käyttäjiä. Plus/4, TED-perheen korkeamman tason malli, toimitettiin 64 kt:n RAM-muistilla ja sisäänrakennetulla tuottavuusohjelmistolla, joka sisälsi tekstinkäsittelyohjelman, taulukkolaskentaohjelman, tietokantaohjelman ja grafiikkaohjelman. Nämä sovellukset olivat kuitenkin alkeellisia verrattuna kaupallisiin vaihtoehtoihin, eivätkä ne tehneet vaikutusta useimpiin arvostelijoihin.

Huolimatta siitä, että Commodore 16 ja siihen liittyvät TED -sarjan koneet (Commodore plus/4 sekä C116) olivat osittain tarkoitettu yrityskäyttäjille, niille kehitettiin erityisesti Euroopassa runsas pelitarjonta. Koska kone ei ollut suoraan yhteensopiva Commodore 64:n kanssa, kehittäjien oli tuotettava pelejä erityisesti TED-sarjaa varten. Tämä rajoitti suurten julkaisujen määrää, mutta kannusti pienempiä studioita ja paikallisia kehittäjiä luomaan sisältöä. Julkaisijat kuten Mastertronic, Kingsoft, Anirog ja Commodore itse olivat johtavassa roolissa TED-sarjan ohjelmistojen toimittajina. Mastertronic oli edullisten pelien ansiosta erityisen tärkeä, sillä halvat pelit sopivat hyvin laitteiston edulliseen hintaan.

Vaikka Commodore 16 ei koskaan saavuttanut suurta menestystä Yhdysvalloissa, se oli erittäin suosittu Euroopassa, erityisesti Itä-Euroopan maissa, kuten Unkarissa, Puolassa ja Tšekkoslovakiassa. Siellä C16:n ja Plus/4:n edullinen hinta teki niistä houkuttelevia vaihtoehtoja kalliimmille länsimaisille järjestelmille. Lisäksi paikalliset kehittäjät ottivat alustan omakseen ja tuottivat suuren määrän pelejä ja apuohjelmia, jotka pitivät käyttäjäyhteisön hengissä pitkälle 1990-luvulle saakka. Esimerkiksi Unkarissa yritykset kuten Novotrade (myöhemmin Appaloosa Interactive) loivat ohjelmistoja TED-koneille, ja samalla syntyi kukoistava demosken, joka vei laitteiston äärirajoilleen. C16:sta tuli helposti saatavilla oleva lähtökohta nuorille ohjelmoijille rautaesiripun takana, jossa pääsy länsimaisiin tietokoneisiin oli usein rajoitettua. Myynnin osalta Commodore 16 ja sen TED-sisarukset eivät koskaan saavuttaneet Commodore 64:n huikeaa menestystä. Arvioiden mukaan Commodore 16:sta myytiin maailmanlaajuisesti noin miljoona kappaletta, ja laajempi TED-tuoteperhe saavutti ehkä 2 miljoonan kappaleen myynnin. Sen sijaan Commodore 64:stä myytiin yli 17 miljoonaa kappaletta. Suhteellisen alhaiset myyntiluvut johtuivat yhteensopimattomuudesta C64-ohjelmistokirjaston kanssa, Plus/4:n heikosta tuottavuusohjelmistosta ja markkinoiden epäselvyydestä uusien koneiden tarkoituksesta.

Lehdistön vastaanotto

Nykyajan lehdistö suhtautui Commodore 16- ja TED-sarjaan välinpitämättömästi, ellei suorastaan kriittisesti. Monet arvostelijat vertasivat C16:ta epäsuotuisasti Commodore 64:ään, joka oli edelleen markkinoilla ja vain hieman kalliimpi, mutta tarjosi huomattavasti paremman grafiikan ja äänen. Pohjois-Amerikan julkaisut kysyivät usein, miksi kukaan ostaisi C16:n, kun C64 oli olemassa. Eurooppalaiset lehdet olivat kuitenkin hieman suopeampia ja totesivat, että C16 täytti markkinaraon edullisena tietokoneena aloittelijoille. Silti laitetta pidettiin yleisesti ottaen askeleena taaksepäin suorituskyvyn suhteen, ja Plus/4:n mukana toimitettua ohjelmistoa kuvailtiin riittämättömäksi vakavaan yrityskäyttöön. Kaiken kaikkiaan TED-sarja kärsi epäselvästä identiteetistä: se ei ollut tarpeeksi tehokas ammattilaisille, tarpeeksi yhteensopiva pelaajille eikä tarpeeksi erottuva täyttääkseen paikkansa kilpaillulla markkinalla.

”Japanilaiset tulevat!”

Jack Tramielin varoitus japanilaisesta kilpailusta auttaa selittämään, miksi TED-sarja syntyi. 1980-luvun alussa japanilaiset yritykset kokeilivat todellakin edullisia kotitietokoneita, ja Yhdysvalloissa ja Euroopassa pelättiin laajalti, että ne hallitsisivat markkinoita samalla tavalla kuin kulutuselektroniikan alalla. Tramiel uskoi, että Commodoren selviytyminen riippui siitä, että se toimitti koneita niin edulliseen hintaan, että kilpailijat eivät pystyneet vastaamaan niihin. C16 ja sen sisarmallit oli tarkoitettu kertakäyttöisiksi, massamarkkinoille suunnatuiksi tietokoneiksi, jotka voisivat alittaa kilpailijoiden hinnat. Ironista kyllä, Tramiel lähti Commodoresta ennen TED-koneiden julkaisua ja osti Atarin kuluttajatuoteryhmän, jonka sijaan hänen yhtiönsä lanseerasi pian suositun Atari ST -tuotesarjan (1985). Ilman hänen johtajuuttaan Commodore hoiti TED-tuotteen lanseerauksen huonosti eikä onnistunut asemoimaan koneita selkeästi suhteessa VIC-20-, C64- ja yritysmarkkinoihin. Jälkikäteen tarkasteltuna Tramielin kilpailua koskevat vaistot olivat oikeita, mutta TED-strategian toteutus oli puutteellinen.

Commodore 16 ja TED-sarja ovat erityisessä asemassa henkilökohtaisten tietokoneiden historiassa. Ne lanseerattiin vuonna 1984 osana puolustuksellista strategiaa ennakoitua japanilaista kilpailua vastaan, ja ne olivat teknisesti mielenkiintoisia, mutta kaupallisesti epäonnistuneita. Yhteensopimattomuus C64-ohjelmistojen kanssa, rajoitetut äänitoiminnot ja huonosti suunnitellut sisäänrakennetut hyötyohjelmistot heikensivät vetovoimaa useimmilla länsimarkkinoilla. Siitä huolimatta Commodore 16 löysi odottamattoman toisen elämän Itä-Euroopassa, jossa sen edullisuus ja saatavuus tekivät siitä suositun aloittelijan tietokoneen. Paikalliset kehittäjät, harrastajat ja demoskenen ystävät laajensivat sen merkitystä paljon enemmän kuin myyntiluvut yksinään antaisivat olettaa. Vaikka TED-sarja ei koskaan saavuttanut potentiaaliaan globaalina alustana, se muistuttaa edelleen 1980-luvun tietokoneteollisuuden epävakaasta ja jopa hieman anarkistisesta luonteesta – sekä edullisuuden, yhteensopivuuden ja suorituskyvyn välisestä jännitteestä nopeasti kehittyvässä markkinassa.