Spectravideo SVI-728 oli yksi tunnetuimmista ja myydyimmistä MSX-standardiin perustuvista tietokoneista, laite oli suosittu erityisesti Suomessa. MSX-tietokoneet olivat osa 1980-luvun kotitietokonebuumia, ja kilpailivat erityisesti Commodoren, Atarin ja Sinclairin tietokoneiden kanssa. Spectravideo SVI-728 tarjosi edullisen ja monipuolisen vaihtoehdon, joka hyötyi MSX-standardin tuomasta yhteensopivuudesta ja ohjelmistotarjonnasta. Spectravideo SVI-728 julkaistiin vuonna 1984, ja se oli ensimmäisiä laitteita, jotka perustuivat MSX-standardiin. Niille, jotka eivät asiaa tiedä, niin MSX-standardin tarkoituksena oli luoda yhteensopivien kotitietokoneiden ekosysteemi, joka yhdisti useiden valmistajien laitteistot ja ohjelmistot. Nykyisin PC-tietokoneet edustavat tätä valtavirtaa, mutta sielläkin on eroja esimerkiksi siinä toimiiko tietokone Windowsilla vai onko siihen asennettu Linuxiin perustuva käyttöjärjestelmä kuten Ubuntu tai Debian. MSX-tietokoneissa ei ollut eri käyttöjärjestelmiä saatavana.
Spectravideo SVI-728 valmistettiin Taiwanissa, vaikka Spectravideon pääkonttori sijaitsi Yhdysvalloissa. Suunnittelussa hyödynnettiin Spectravideon aiempien tietokonemallien, kuten SVI-318:n ja SVI-328:n, pohjaratkaisuja, mutta se mukautettiin täysin MSX-yhteensopivaksi. MSX:n kehitystä johti japanilainen elektroniikkajätti Microsoftin ja ASCII Corporationin yhteistyönä. Standardin tavoitteena oli tarjota yhteensopiva alusta, joka mahdollistaisi ohjelmistojen ja lisälaitteiden käytön eri valmistajien laitteissa. Spectravideon oma suunnittelutiimi oli vastuussa SVI-728:n teknisestä toteutuksesta. Yhtiö käytti hyväkseen aiempien tuotteidensa teknologioita ja mukautti niitä MSX-vaatimuksiin.
Kuten aluksi mainittiin, niin Spectravideo SVI-728 oli suosittu erityisesti Suomessa, jossa se löysi tiensä moniin koteihin ja kouluihin. Myyntilukuja ei ole tarkasti dokumentoitu, mutta SVI-728 oli yksi Suomen myydyimmistä MSX-tietokoneista, osin sen hyvän saatavuuden ja kilpailukykyisen hinnoittelun ansiosta. Lisäksi sitä mainostettiin huomattavasti enemmän kuin muita MSX-standardin tietokoneita ainakin Suomessa, havainnon voi tehdä lukemalla esimerkiksi Printti- ja Mikrobitti-lehtiä vuosilta 1985-1986. Spectravideo SVI-728 oli saatavilla useista elektroniikkaliikkeistä, kuten Tekniset-ketjusta ja paikallisista kodinkoneliikkeistä. SVI-728:n julkaisuajankohdan hinta oli Suomessa noin 2 500–3 000 markkaa. Hinta teki siitä edullisemman vaihtoehdon monille kilpailijoille, kuten Commodore 64:lle, joka oli kalliimpi. Spectravideo-paketit sisälsivät usein myös lisälaitteita, kuten kasettiaseman tai peliohjaimen, mikä lisäsi houkuttelevuutta. Myynti painottui Eurooppaan ja erityisesti Pohjoismaihin, mutta sitä myytiin myös Japanissa, missä MSX-standardi oli erityisen suosittu. Yhdysvalloissa MSX-standardin menestys jäi rajalliseksi, joten SVI-728:kin jäi siellä marginaali-ilmiöksi.
MSX-alustalla oli laaja ohjelmistovalikoima, ja SVI-728 oli yhteensopiva kaikkien MSX-standardin ohjelmistojen kanssa.
1. Knightmare: Toimintapeli, jossa pelaaja ohjasi pahaa vastaan taistelevaa sankaria.
2. Metal Gear: Taktinen toimintapeli, josta myöhemmin kehittyi yksi pelihistorian merkittävimmistä pelisarjoista.
3. Penguin Adventure: Klassinen tasohyppelypeli, jossa pelaaja ohjasi pingviiniä eri maailmoissa.
4. Kings Valley: Ongelmanratkaisupeli, jossa pelaajan tehtävänä oli ratkaista monimutkaisia tasoja.
5. Yie Ar Kung-Fu: aikaansa edellä oleva karatapeli vuodelta 1985. Oli saatavana myös muille kotimikroille, kuten Commodorelle ja Spectrumille.
Pelien lisäksi MSX-standardi mahdollisti monipuolisen ohjelmoinnin. BASIC-ohjelmointikielen sisällyttäminen laski ohjelmoinnin oppimisen kynnystä.
Spectravideo SVI-728 toiminnassa I love 8-bit® -näyttelyssä Kokkolan kaupunginkirjastolla.
Vuonna 1982 julkaistu Commodore 64 nousi nopeasti yhdeksi 1980-luvun ikonisimmista kotitietokoneista. Se oli kone, joka yhdisti edullisuuden, teknisen innovaation ja rikkaan ohjelmistoekosysteemin ja hallitsi henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoita. Commodore Internationalin kehittämä C64 suunniteltiin voittamaan kilpailijat, kuten Sinclair ZX Spectrum, Atari 8-bittiset tietokoneet ja Texas Instrumentsin laitteet. Tämä tapahtuisi tarjoamalla yhdistelmän tehoa, ominaisuuksia ja kustannustehokkuutta. Sen tekniset ominaisuudet olivat aikakaudelle vaikuttavia: MOS Technology 6510 -prosessori, joka toimi 1 MHz:n taajuudella, 64 kt RAM-muistia – josta tuli nimi ”C64” – sekä edistykselliset grafiikka- ja äänitoiminnot, joihin useimmat kilpailijat eivät pystyneet vastaamaan. Nämä ominaisuudet tekivät siitä vallankumouksellisen alustan pelaamiselle, multimedialle ja digitaaliselle luovuudelle.
Yksi Commodore 64:n tärkeimmistä innovaatioista oli sen grafiikka- ja ääniominaisuudet. Sen grafiikkapiiri mahdollisti 320×200 pikselin tarkkuuden 16 värillä, spritet ja sujuvan ruudun vierityksen. SID-äänipiiri tarjosi kolmen kanavan syntetisaattoriaudioa suodattimilla ja aaltomuodoilla, mikä mahdollisti musiikin ja äänitehosteiden tuottamisen, jotka kilpailivat aikakauden ammattilaissyntetisaattoreiden kanssa. Nämä ominaisuudet tekivät C64:stä pelikehittäjien suosiman alustan, ja pelit kuten The Last Ninja, Impossible Mission ja Elite osoittivat koneen teknisen kyvykkyyden. Itse asiassa monet kehittäjät pitivät C64:ää järjestelmänä, joka mahdollisti luovuuden. Se kannusti innovatiivisiin ohjelmointitekniikoihin ja monimutkaisiin pelisuunnitteluihin. Commodore 64 oli myös vallankumouksellinen ohjelmistoekosysteeminään. Toisin kuin monet muut aikakauden koneet, C64 keräsi nopeasti laajan valikoiman pelejä, tuottavuusohjelmistoja ja opetusohjelmistoja. Kasetti-, moduuli- ja myöhemmin diskettipohjaiset mediat antoivat käyttäjille pääsyn monipuoliseen ohjelmistovalikoimaan. Sisäänrakennettu BASIC-tulkki mahdollisti ohjelmoinnin helpon aloittamisen. Tämä teki C64:stä houkuttelevan paitsi pelaajille myös harrastajille ja opiskelijoille, jotka halusivat oppia ohjelmointia tai kokeilla luoda digitaalista taidetta. Sen edullinen hinta – usein alle 600 dollaria julkaisun aikaan – teki siitä helposti saatavilla kotitalouksille ja kouluille, mikä vahvisti sen asemaa entisestään.
Commodore 64:n vaikutusta pelikulttuuriin ei voi yliarvioida. Sen ylivoimaiset grafiikka- ja äänitoiminnot yhdistettynä laajaan kehittäjäyhteisöön johtivat monien genren ja pelisarjojen syntyyn. Se tuli varhaisten videopelien kehittäjien ja säveltäjien alustaksi, joka kasvatti kokonaisen sukupolven lahjakkaita tekijöitä, jotka myöhemmin muovasivat kansainvälistä peliteollisuutta. C64 myös popularisoi kotipelaamisen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa osoittaen, että henkilökohtaiset tietokoneet voivat kilpailla viihde-arvoltaan erikoistuneiden pelikonsolien kanssa, samalla kun ne tarjoavat lisäetuja ohjelmoinnin ja mukautettavuuden muodossa. Kouluissa otettiin myös C64 käyttöön ohjelmoinnin ja tietotekniikan opetuksessa, kun taas kotikäyttäjät käyttivät sitä pelaamiseen ja ohjelmointiin. Oheislaitteet, kuten levyasemat, tulostimet ja modeemit laajensivat sen ominaisuuksia kaventamalla harrastelijoiden kokeilujen ja käytännön tietotekniikan välistä kuilua. Koneen yhteensopivuus laajan ohjelmistovalikoiman ja oheislaitteiden kanssa takasi sen pitkäikäisyyden, jolloin käyttäjät pystyivät jatkamaan taitojensa kehittämistä ja koneen käyttöä vielä vuosia sen julkaisun jälkeen.
Monista vahvuuksistaan huolimatta Commodore 64:llä oli myös rajoituksia. Sen prosessori oli riittävän tehokas useimpiin tehtäviin, mutta rajoitti moniajoa ja prosessointinopeutta verrattuna myöhempiin järjestelmiin. Sen BASIC-ympäristö oli joustava, mutta hitaampi ja vähemmän kehittynyt kuin joidenkin kilpailijoiden tarjoamat ympäristöt. Lisäksi kone oli vahvasti riippuvainen kasetti- ja diskettipohjaisista medioista, jotka saattoivat olla hitaita ja virhealttiita. Sen 8-bittinen arkkitehtuuri rajoitti graafisen ja laskennallisen suorituskyvyn ylärajaa. Nämä rajoitukset eivät kuitenkaan vähentäneet sen suosiota, vaan päinvastoin, ne inspiroivat usein luovia ohjelmointiratkaisuja ja innovatiivista ohjelmistosuunnittelua. C64:n menestys markkinoilla oli poikkeuksellinen. Commodore myi sen elinkaaren aikana arviolta 17 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, mikä teki siitä yhden historian myydyimmistä henkilökohtaisista tietokoneista. Sen hallitseva asema muovasi kilpailutilannetta ja pakotti yritykset kuten Atari, Sinclair ja Texas Instruments harkitsemaan uudelleen hinnoittelua, kehittämään lisää ominaisuuksia ja luomaan uusia markkinointistrategioita. Commodore 64:n edullisuus, teho ja ohjelmistojen monipuolisuus loivat positiivisen kierteen: laaja käyttäjämassa houkutteli enemmän kehittäjiä, mikä puolestaan houkutteli lisää käyttäjiä ja vakiinnutti C64:n aseman kulttuurisena ja teknologisena ikonina.
Kulttuurisesti Commodore 64 jätti pysyvän jäljen. Se vaikutti paitsi tietotekniseen osaamiseen myös musiikkiin, peleihin ja digitaaliseen luovuuteen. SID-äänipiirillä luodut ikoniset chiptunes-sävelmät inspiroivat tulevia elektronisen musiikin sukupolvia, kun taas varhaiset demot ja grafiikka laajensivat 8-bittisten tietokoneiden mahdollisuuksia. C64:n ympärille muodostui harrastajien ja koodaajien yhteisöjä. Sen perintö näkyy selvästi modernissa retrotietotekniikassa, emulointiprojekteissa ja 1980-luvun tietotekniikkakulttuurin nostalgian innoittamassa elpymisessä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Commodore 64 oli mullistava kone, joka määritteli kotitietotekniikan uudelleen. Sen tekniset innovaatiot, laaja ohjelmistokirjasto ja edullinen hinta mahdollistivat sen markkinaylivoiman, kulttuurivaikutuksen ja inspiraation sukupolville kehittäjiä. Vaikka se kohtasi 8-bittisen arkkitehtuurin luontaisia rajoituksia, sen vahvuudet olivat selvästi suuremmat kuin heikkoudet. C64 osoitti, että yksi kone voi olla erinomainen sekä pelikonsolina että tietokoneena, yhdistäen viihteen ja hyötykäytön tavalla, jota harvat koneet olivat aiemmin tehneet. Sen vaikutus teknologiaan, teollisuuteen ja kulttuuriin on edelleen syvällinen, mikä vahvistaa sen asemaa yhtenä kaikkien aikojen tärkeimmistä henkilökohtaisista tietokoneista.
Demoskenen sykettä legendaarisessa Kallion tietokonemuseossa
On koneita, jotka määrittelivät sukupolven, ja sitten on koneita, jotka määrittelivät kulttuuria. Commodore 64 kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. Sen ikoninen SID-äänisiru, rouheat pikseligrafiikat ja vain 64 kilotavun muisti käynnistivät ilmiön, joka elää edelleen. Tämä ilmiö on demoskene.
Se, mikä alkoi leikkisänä kokeiluna koodin parissa, on kasvanut maailmanlaajuiseksi luovuuden, ilmaisun ja digitaalisen taiteen ilmaisukeinoksi. Commodore 64 demoskenekulttuuri perustuu yhteen huikeaan haasteeseen: Kuinka pitkälle voit venyttää koneen teknologisia rajoja, jota ei ole tarkoitettu mihinkään tällaiseen toimintaan? Ohjelmoijat, graafikot ja muusikot muodostivat ryhmiä, jotka olivat päättäneet ylittää tekniset rajat ja loistaa kilpailijoitaan kirkkaammin. Tuloksena oli räjähtäviä värejä, uskomattoman sujuvaa vieritystä, kimaltelevia rastereita ja niin rikkaita ääniraitoja, että SID-siru tuntui olevan toiselta planeetalta. Jokainen demo on sekä tekninen voitto että luova manifesti. Se on muistutus siitä, että rajoitukset ovat innovaatioiden syntypaikka. Tämä ystävällisen kilpailun ja väsymättömän kokeilun kulttuuri ei hävinnyt modernin laitteiston myötä. Sen sijaan siitä tuli elävä perintö, jota retroharrastajat ympäri maailmaa säilyttävät, esittelevät ja juhlivat.
Kallion tietokonemuseo ylistää demoskenekulttuuria Helsingissä
Harvassa paikassa tämä henki ei ole niin elävästi läsnä kuin the Llegendaarisessa Kallion in Helsinki. Tämä paikka on enemmän kuin museo; se on kohde yhä alati kasvavalle joukolle, jotka ovat lumoutuneet 8-bittisen luovuuden taianomaisuudesta. Kallion tietokonemuseolla, pääset osaksi Commodore 64:n ja muiden klassisten 8-bittisten demoja sellaisina kuin ne on tarkoitettu koettaviksi: joko alkuperäislaitteilla tai demoskenehuoneessa, jossa demot näyttävät uhmaavan aikaa itseään.
Kallion tietokonemuseo on iloinen voidessaan tuoda demoskenen mukaan osaksi suosittua I love 8-bit®näyttely. Se on elämyksellinen ja mukaansatempaava matka tietokonekulttuurin ytimeen. Täällä kävijät voivat heittäytyä historiaan, taiteellisuuteen ja kapinalliseen henkeen, jotka muovasivat koko digitaalisen underground-kulttuurin. Jokainen demo museolla,se on paljon enemmän kuin nostalgiaa. Se on todiste siitä, että luovuus kukoistaa, kun rajat ovat tiukat, ja että rajoitukset ruokkia intohimoa luomaan mestariteoksia. Voit todeta, Commodore 64 inspiroi unelmoijia vielä vuosikymmeniä julkaisunsa jälkeenkin.
Jos haluat tuntea digitaalisen taiteen todellisen sielun, sinua varten on tietokonemuseo Kalliossa ja pääset tutustumaan demoskenekulttuuriin! Pääset tutustumaan demoskenekulttuurin mestariteoksiin sille omistetussa paikassa, jossa viihdettä tarjoaa mm. Commodore 64 vuodelta 1982.
1980-luvun alussa julkaistu Apple II Europlus oli Applen pyrkimys laajentaa menestyksekästä Apple II -tuotesarjaansa Euroopan markkinoille. Alkuperäinen Apple II -sarja oli jo vakiinnuttanut asemansa tehokkaana ja monipuolisena kotitietokoneena Yhdysvalloissa, mutta Europlus-malli oli suunniteltu erityisesti eurooppalaisten kuluttajien tarpeisiin, ja siinä oli otettu huomioon alueelliset erityispiirteet, kuten paikalliset näppäimistöasettelut, jänniteyhteensopivuus ja televisiostandardit. Se oli osa Applen laajempaa strategiaa säilyttää asemansa henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoilla ja samalla sopeutua kansainvälisten käyttäjien erilaisiin teknisiin ja kulttuurisiin vaatimuksiin. Apple II Europlus perustui pohjimmiltaan samaan arkkitehtuuriin kuin edeltäjänsä. Se toimi 1 MHz:n MOS Technology 6502 -prosessorilla ja siinä oli laajennettava RAM-muisti, ja aikaansa nähden korkean resoluution grafiikkaominaisuudet. Koneessa oli ROM-muistiin sisäänrakennettu AppleSoft BASIC, jonka avulla käyttäjät pystyivät kirjoittamaan ohjelmia tai käyttämään alati kasvavaa ohjelmistokirjastoa, joka oli tehnyt Apple II:sta niin suositun. Sen avoin arkkitehtuuri mahdollisti oheislaitteiden laajennuksen, mukaan lukien levyasemat, tulostimet, modeemit ja liitäntäkortit, jotka laajensivat järjestelmän käyttökelpoisuutta paljon pidemmälle kuin pelkkä kotitietokone. Nämä ominaisuudet yhdistettynä tekivät Europlus-mallista varteenotettavan vaihtoehdon eurooppalaisille kilpailijoille.
Yksi Apple II Europlus -tietokoneen merkittävimmistä ominaisuuksista oli sen rooli oppilaitoksissa. Koulut ottivat koneen käyttöön osana opetusta, joissa opetettiin oppilaille ohjelmoinnin, logiikan ja ongelmanratkaisun perusteita. Sen BASIC-tulkki teki siitä helposti lähestyttävän nuorille oppilaille, kun taas edistyneemmät oppilaat pystyivät tutkimaan laitteiston laajennuksia ja rautapuolen ohjelmointia. Apple II Europlus tuki myös laajaa valikoimaa opetusohjelmistoja matematiikan harjoituksista kielten oppimisohjelmiin.
Pelaaminen oli myös Apple II Europlus -tietokoneen vahvuus. Vaikka se ei ollut graafisesti tai äänimaailmaltaan yhtä edistyksellinen kuten esimerkiksi Commodore 64 tai Atarin 8-bittiset tietokoneet, se tarjosi kuitenkin laajan valikoiman pelejä. Pelit kuten Lode Runner ja erilaiset tekstipohjaiset seikkailupelit tarjosivat mukaansatempaavia kokemuksia. Ne vetosivat sekä satunnaisiin että innokkaisiin käyttäjiin etenkin kotikäytössä, silloinhan Internetiä ei ollut olemassa nykymuodossaan.
Apple II Europlus oli myös keskeisessä roolissa ammattimaisissa ja luovissa sovelluksissa. Sitä käytettiin tekstinkäsittelyyn, taulukoiden laatimiseen ja tietokantojen hallintaan, erityisesti pienissä yrityksissä ja oppilaitoksissa. Oheislaitteiden tuki mahdollisti tulostamisen, verkottumisen ja tietojen tallentamisen levykkeille, mikä laajensi järjestelmän käyttökelpoisuutta huomattavasti luokkahuoneen tai olohuoneen ulkopuolelle. Sen monipuolisuus, laajennettavuus ja luotettavuus tekivät siitä käytännöllisen valinnan niille, jotka tarvitsivat laitetta sekä vapaa-ajan että ammattikäyttöön.
Vahvuuksistaan huolimatta Apple II Europlus -tietokoneella oli myös rajoituksia. Sen grafiikka oli vaikuttavaa tekstin ja yksinkertaisten värinäyttöjen osalta, mutta se ei pystynyt kilpailemaan joidenkin aikalaistensa, kuten Commodore 64:n tai Atari 800XL:n, korkean resoluution ominaisuuksien kanssa. Äänimaailma oli rajoitettu yksikanavaisiin piippauksiin, eikä se ollut yhtä monipuolinen kuin kilpailevien koneiden äänisiruissa. Lisäksi sen hinta oli korkeampi kuin joillakin kilpailevilla eurooppalaisilla malleilla, mikä toisinaan hidasti sen käyttöönottoa alati kustannustietoisilla kuluttajilla.
Siitä huolimatta Apple II Europlus -tietokoneella oli merkittävä vaikutus. Se oli monille eurooppalaisille opiskelijoille ensimmäinen kosketus tietotekniikkaan ja tarjosi heille työkalut kokeilemiseen, ohjelmointiin ja teknologian itsenäiseen tutkimiseen. Sen läsnäolo vahvisti Applen mainetta luotettavana ja innovatiivisena tietokonevalmistajana, ja sen mukautuvuus paikallisiin markkinoihin osoitti kansainvälisen strategian kaukonäköisyyttä. Lisäksi Europlus vaikutti laajemmin eurooppalaiseen kotitietotekniikan ekosysteemiin inspiroimalla kehittäjiä, harrastajia ja opettajia.
Nykyään Apple II Europlus muistetaan osana Apple II -tuoteperhettä, joka oli Applen kasibittisten tietokoneiden mallisto. Se määritteli henkilökohtaisten tietokoneiden varhaisen aikakauden. Keräilijät ja retrotietokoneiden harrastajat arvostavats edelleen sen roolia tietokoneiden tuomisessa eurooppalaisiin koteihin ja kouluihin sekä ohjelmistojen ja laitteistojen säilyttämisessä jälkipolville. Vaikka Europlus ei ehkä ollut yhtä yleisesti suosittu kuin jotkut kilpailijansa, se on edelleen symboli monipuolisuudesta ja henkilökohtaisten tietokoneiden varhaisesta aikakaudesta. Se oli tietokone, joka antoi sukupolvelle mahdollisuuden tutkia teknologian mahdollisuuksia kotona, koulussa ja yrityksissä.
Vuoden 1977 alussa henkilökohtaisten tietokoneiden markkinat olivat vasta alkutaipaleella. Sitä ei vielä tiedetty silloin, että tästä tulisi valtavat mittasuhteet omaava teollisuudenala. Tuona vuonna julkaistiin kolme konetta, joita nykyään pidetään usein kotitietokoneiden/henkilökohtaisten tietokoneiden aikakauden edelläkävijöinä: Apple II kesäkuussa 1977 (Apple Computer Inc.) ja TRS-80 (Tandy Corporation Radio Shack -tuotemerkillä) elokuussa/syyskuussa 1977. Noin samaan aikaan ilmestyi myös eräs tärkeä kone: Commodore PET, joka myöhemmin tunnettiin tuotemerkkisyistä Euroopassa Commodore 30- tai 40-alkuisilla numerosarjoilla (esim. 3016, 4032).
Vuosi 1977: Apple II ja TRS-80
Kesäkuussa 1977 Apple esitteli Apple II:n, jonka oli suunnitellut Steve Wozniak ja jonka markkinoinnista vastasivat Steve Jobs ja yritys. Muutamaa kuukautta myöhemmin, 3. elokuuta 1977, Radio Shack julkisti TRS-80 Model I:n; myynti alkoi syyskuussa ja ylitti nopeasti alkuperäiset odotukset. Nämä koneet luokitellaan usein yhdessä Commodore PET:n kanssa varhaisten koti-/henkilökohtaisten mikrotietokoneiden ”vuoden 1977 kolmikoksi”. Tuo vuosi merkitsi käännekohtaa: harrastussarjoista ja teollisuus-/mikro-ohjainjärjestelmistä siirryttiin suoraan koulutukseen, kotiin ja pienyrityksiin markkinoitaviin koneisiin.
Commodore PET (jonka nimi virallisesti oli ”Personal Electronic Transactor”) oli Commodore Internationalin valmistama tietokone. Useiden lähteiden mukaan PET:n kehitys alkoi vuonna 1976, ja se esiteltiin ensimmäisen kerran julkisesti tammikuussa 1977 Chicagossa pidetyssä Winter Consumer Electronics Show (CES) -messuilla. PET toimitettiin ensimmäisille asiakkaille myöhemmin vuonna 1977. Monien lähteiden mukaan ensimmäiset sata yksikköä toimitettiin lokakuun puolivälissä 1977, mutta yleinen kuluttajamyynti alkoi vasta joulukuussa 1977. Näin ollen PET oli markkinoilla samoihin aikoihin julkistetun Apple II:n ja TRS-80:n kanssa. PET perustui MOS Technology 6502 -mikroprosessoriin, jonka kellotaajuus oli noin 1 MHz. PET-sarjaan kuului sisäänrakennettu näyttö (alun perin 9 tuuman yksivärinen näyttö) ja näppäimistö, ja varhaisissa malleissa oli integroitu kasettisoitin tallennustilaa varten. Commodore PET:n kotelo oli hitsattu metallirunko, mikä auttoi muovaamaan PET:n erottuvan all-in-one-kotelon muotoilun.
Commodore PET 3032 toiminnassa I love 8-bit® -näyttelyssä 2023 Kokkolan kaupunginkirjastossa.
Vuoden 1977–1978 näkökulmasta PET oli yksi harvoista täysin henkilökohtaisista tietokoneista: kun sen kytki pistorasiaan ja käynnisti, siinä oli näppäimistö, näyttö, BASIC-tulkki ja tallennustila (kasetti). Täydellisen BASIC-tulkki ROM-muistissa sekä I/O-portit ja laajennusliitännät tekivät PET:stä vaihtoehdon koulutukseen, pienyrityksille, harrastajien ohjelmointiin ja tutkimukseen. Sen integroidun suunnittelun ansiosta PET oli houkutteleva vaihtoehto käyttäjille, jotka halusivat oppia ohjelmointia, kehittää yksinkertaisia sovelluksia tai jopa tutkia tietokonegrafiikkaa. Lisäksi, koska sen oli valmistanut Commodore – yritys, jolla oli jo kokemusta laskimista ja teollisuuselektroniikasta – se oli jonkin verran viimeistellympi ja enemmän käyttövalmis ratkaisu kuin aikaisempina vuosina ilmestyneet rakennusarjoihin perustuneet tietokonemallit kuten Apple I esimerkiksi. Erityisesti oppilaitoksissa PET löysi asiakkaita sisäänrakennetun näytön ja näppäimistön sekä vankan metallikotelon ansiosta, sillä se kesti kovaa käyttöä luokkahuoneissa. Pienyrityksissä PET:n IEEE-488 (GPIB-tyyppinen) rinnakkaisportti (myöhemmissä malleissa) mahdollisti oheislaitteiden, kuten levyasemien ja tulostimien käytön. Se teki siitä sopivan tietojenkäsittelyyn, kuten vaikkapa taloushallinon sovelluksiin tai prosessien automatisointiin, joka ei ennen ollut mahdollista tehdä ilman tietokonetta yhtä tehokkaasti.
Käyttäjät saattoivat haluta PET-tietokoneen oppiakseen ohjelmoimaan BASIC- tai konekielellä valmiilla tietokoneella, käyttääkseen ohjelmistoja (esim. liiketoiminnan laskentataulukoita, tekstinkäsittelyohjelmia, oppimisohjelmistoja), käyttääkseen sitä luokkahuoneessa tai laboratorioympäristössä opetustietokoneena ja integroidakseen sen oheislaitteisiin ja tietojen tallennukseen. Lyhyesti sanottuna, PET oli yksi ensimmäisistä koneista, joka muutti ”pöytätietokoneen” idean harrastajien piirilevystä kaupasta ostettavaksi tuotteeksi, jonka voi hankkia ja käyttää ilman että tietokonetta pitäisi kasata osista. Commodore PET oli valmis tuote, joka sisälsi kaiken tarvittavan käyttövalmiina.
PET:tä koskevissa aikakauden arvosteluissa ja kommenteissa arvostettiin sen innovatiivisuutta mutta myös kritiikkiä laite sai osakseen. Kysynnän ja kustannusrajoitteiden vuoksi hinta nousi aluksi nopeasti. Koneen integroitua suunnittelua ja käyttövalmiutta kehuttiin. Arvostelijat huomauttivat kuitenkin myös, että varhaisissa malleissa oli niin sanottu ”chiclet”-näppäimistö (pienet kumimaiset näppäimet, jotka muistuttivat purukumia ”Chiclets”), jota monet käyttäjät pitivät hankalana näppäillä. Pieni sisäänrakennettu näyttö (9 tuumaa) ja yksivärinen näyttö nähtiin joskus vähäisiksi verrattuna myöhempiin koneisiin, mutta tuolloin ne olivat hyväksyttäviä, kun otettiin huomioon hinta ja koko tietokoneen uutuus yhdessä laitteessa. PET:stä todettiin myös, että sen käyttäjät pystyivät kirjoittamaan omia ohjelmia BASIC-kielellä, mutta monet valittivat pienestä näppäimistöstä. Toisaalta PET oli täysin integroitu paketti (prosessori, näyttö, näppäimistö, tallennustila), se teki siitä paljon käyttäjäystävällisemmän kuin monet muut tuon aikakauden mikrotietokoneet. Se myös loi pohjan sille, miltä kotitietokone tai pienyrityksen tietokone voisi näyttää.
Microsoft Corporationin (ja sen perustajan Bill Gatesin) rooli PET:n historiassa liittyy BASIC-tulkkiohjelmaan: PET käytti Microsoftin 6502-pohjaisen BASIC-tulkkiohjelman muunnosta. Lähteiden mukaan Commodore lisensoi Microsoftin 6502 BASICin; Microsoft toimitti lähdekoodin 6502 BASICille (BASIC-80:n portti) ja Commodore mukautti sen (lisäämällä aloitusnäytön, kehotteet, I/O-tuen, SYS-komennon ja korjaamalla virheitä). Tietojemme mukaan jos kirjoittaa komennon WAIT6502,1 PET-tietokoneeseen, jossa on BASIC V2, näytön vasempaan yläkulmaan ilmestyy teksti ”MICROSOFT!” – jonka Bill Gates itse lisäsi riidan jälkeen Commodoren perustajan Jack Tramielin kanssa vahvistaakseen, että BASIC oli peräisin Microsoftilta. Microsoftin osallistuminen auttoi siis nopeuttamaan PET:n toimittamista korkealaatuisella BASIC-tulkilla, mikä vähensi yhtä tietokonevalmistajien suurimmista rasitteista tuolloin (eli kielellisen ympäristön luomista).
Jack Tramielin johtama Commodore osti BASIC-tulkin Microsoftilta kertamaksulla 25 000 dollaria, mikä oli Commodorelle hyvä kauppa, sillä kymmeniä miljoonia Commodore-tietokoneita myytiin Microsoftin ohjelma mukana kertamaksulla. Bill Gates päätti lopettaa ohjelmien myynnin tietokonevalmistajille ja myydä sen sijaan ohjelmistolisenssejä. Kuten hyvin tiedetään, IBM lisensoi Microsoftin käyttöjärjestelmän IBM PC:lle, mikä johti siihen, että Microsoftista tuli yksi maailman arvokkaimmista yrityksistä. Commodore ei kyennyt toistamaan 1980-luvulla saavuttamaansa menestystä, mutta Microsoftin lisenssipohjainen liiketoimintamalli mahdollisti kenelle tahansa yhteensopivan käyttöjärjestelmän sisältävän PC:n valmistamisen. Tämä osoittautui kohtalokkaaksi muille tietokonevalmistajille. Ainoastaan Apple selvisi, ja sekin tarvitsi Microsoftin apua 1990-luvulla.
PET-laitteiden myynti ylitti 200 000 kappaletta maailmanlaajuisesti (kaikki PET-mallit yhteensä) ennen seb tuotannon lopettamista. Joissakin lähteissä esitetään pienempiä lukuja tai arvioita (esimerkiksi yli 50 000 kappaletta), Täyttä varmuutta asiasta ei ole. Tuotanto lopetettiin noin vuonna 1982. Siihen mennessä tehokkaampien järjestelmien (mukaan lukien Commodoren omat myöhemmät koneet) kilpailu ja PET-all-in-one-muodon kysynnän lasku saivat Commodoren siirtymään eteenpäin. PET:n asema koulutusmarkkinoilla pysyi vahvana vielä jonkin aikaa, mutta lopulta alusta korvattiin Apple II ja IBM PC-yhteensopivilla malleilla.
Historiallisesta näkökulmasta Commodore PET on merkittävä, koska se oli yksi ensimmäisistä henkilökohtaisista tietokoneista, joita markkinoitiin massoille. Se oli samoihin aikoihin markkinoilla Apple II:n ja TRS-80:n kanssa vuonna 1977. Sen integroidussa kotelossa oli näppäimistö, näyttö ja tallennustila. Commodore PET yksinkertaisti tietokoneen käyttöä opettajille, harrastajille ja pienyritysten käyttäjille. Tämä malli tuli myöhemmin normiksi henkilökohtaisissa tietokoneissa. MOS 6502 -prosessorin käyttö, BASIC-kielen integrointi ROM-muistiin ja laajennusporttien sisällyttäminen tekivät siitä joustavan alustan. Microsoftin BASIC-tulkki ja sen mukauttaminen tietokoneeseen oli myös esimerkki varhaisista ohjelmisto-laitteistokumppanuuksista, joista tuli standardi mikrotietokonealalla. PET-sarja loi myös pohjan Commodoren myöhemmälle menestykselle (kuten kuuluisalle Commodore 64:lle vuonna 1982) ja auttoi henkilökohtaisten tietokoneiden laitteistojen yleistymisessä. Vuosina 1977 tai 1978 PET-tietokoneen ostaminen oli järkevää, jos oli kiinnostunut ohjelmoinnista tai tarvitsi valmiiksi koottua tietokonetta eikä rakennussarjaa. Commodore tarjosi tietokoneen, jonka takana oli tunnettu valmistaja. PET oli jotain, mitä monet muut tuon ajan mikrotietokoneet eivät tarjonneet tällaisessa all-in-one-paketissa.
I love 8-bit® ja Commodore PET toiminnassa 2022 kesäassyilla.
Suomi 
English (UK) 
Español