MSX-standardi

MSX-standardin on suunnitellut ASCII Corporation yhteistyössä Microsoftin kanssa, joka toimitti koneiden basic-tulkin “MicroSoft eXtended BASIC”. Tämä selittää osaltaan lyhenteen koneiden MSX-nimen. MSX-konseptin isäksi on yleisesti tunnustettu japanilainen Kazuhiko Nishi.

Nimenä “MSX” voi tarkoittaa paljon muutakin kuin MicroSoft eXtended. Nishi kertoi käyttäneensä MSX-lyhennettä tarkoittamalla sillä Matsushita Sony X-machinea, jossa X voisi viitata yritykseen, jonka kanssa Nishi neuvotteli laitteiden tuottamisesta. Nishi halusi aluksi nimetä standardin joko “NSX” (Nishi Sony X) tai “MNX” (Matsushita Nishi X), mutta Honda oli jo ottanut nimen “NSX”. Tämän logiikan mukaisesti Nishi voisi myös sanoa, että MS viittaa MicroSoftiin. Nishin mukaan Matsushita ja Sony olivat tärkeimmät yritykset, jotka valmistivat MSX-koneita.

Vuonna 1976 Kazuhiko Nishi opiskeli arvostetussa Wasedan yliopistossa Tokiossa. Häntä kiehtoi jo tietokoneiden, ohjelmistojen ja elektroniikan uusi maailma. Ystäviensä kanssa hän lähti luomaan peliä, joka toimisi General Instrument AY-3-8500 -prosessorilla. Samoja siis joita käytettiin Odyssey 300 -konsolissa ja Coleco Telstarissa. Nishi halusi rakentaa konsolin itse ja tätä varten hän vieraili General Instrumentissa ostamassa joitakin siruja mutta hänelle kerrottiin ettei siruja ei ole saatavana vähittäismyyntitilauksena. Koska rahaa ei ollut tarpeeksi ostaa suuria määriä siruja, hän päätti luopua ajatuksesta. Elokuussa 1977 Kazuhiko Nishi otti puhelimen soittaakseen Microsoftin pääkonttoriin. Bill Gates vastasi puheluun ja keskustelun päätteeksi Nishi tarjosi Bill Gatesille lentolippua Tokioon, jotta he voisivat tavata henkilökohtaisesti. Gates kieltäytyi tarjouksesta, koska hän oli liian kiireinen matkustamaan, joten sen sijaan Nishi lensi Amerikkaan tapaamaan Bill Gatesia. Nishi ja Gates tapasivat lopulta henkilökohtaisesti kaksi kuukautta myöhemmin tietokonenäyttelyssä. Nishi ja Gates keskustelivat yli yhdeksän tuntia ja huomasivat, että heillä oli paljon yhteistä. Molemmat miehet olivat 21-vuotiaita, tulivat samasta sosiaalisesta taustasta, he molemmat olivat lähteneet yliopistosta luodakseen yrityksensä, ja heillä molemmilla oli sama intohimo tietojenkäsittelyyn ja he olivat varmoja siitä, että ohjelmisto- ja tietokonemarkkinat räjähtävät pian. Heidän persoonallisuutensa täydensivät toisiaan hyvin. Nishi oli ystävällinen, vakuuttava ja hänellä oli kaikki kyvyt, joita voit odottaa ammattitaitoisesta liikemiehestä, kun taas Gatesilla oli teoreettisempi lähestymistapa asioihin. Nishistä tuli Microsoftin varatoimitusjohtaja, ja hänen yrityksestään ASCII: stä tuli Microsoftin virallinen edustaja Japanissa. Nishin suhde Bill Gatesiin auttoi ASCII Corporationia kasvamaan. Microsoft ja ASCII Corporation kehittivät yhdessä MSX:n, uuden henkilökohtaisen tietokonestandardin markkinoille.

Kazuhiko Nishi soitti Kazuya Watanabelle, NEC Corp:n johtajalle, ja vakuutti hänet tulemaan Yhdysvaltoihin tapaamaan Bill Gatesia ja Paul Allenia, Microsoftin perustajaa. Tapaaminen Microsoftin nuorten omistajien kanssa oli ratkaiseva. Wartanabe oli vaikuttunut näistä nuorista miehistä. Hän palasi Tokioon mielessään projekti, jonka hän esitteli yrityksensä hallitukselle: uuden tietokoneen tekeminen Microsoftin ja ASCII: n tuella. Vuonna 1979 tämän projektin tulos saatiin päätökseen, ja uusi “NEC PC 8000” -tietokone syntyi, joka oli ensimmäinen japanilainen kotitietokone. Se oli myös ensimmäinen kotitietokone, jossa on Microsoftin sisäänrakennettu Basic-kieli. NEC PC 8000 oli kaupallinen menestys ja loistava tilaisuus Microsoftille ja ASCII:lle. Nishin yrityksellä ASCII oli suuri osuus ohjelmistomarkkinoista Japanissa, joka johtui suurelta osin yhteistyöstä Microsoftin kanssa. Se oli jo hyvä tilanne, mutta Nishille oli selvää, että kotitietokonemarkkinat tarvitsevat standardin. Esimerkiksi Matsushita, joka oli tuolloin maailman suurin elektroniikkayritys, vaati alan standardointia.

Spectravideon rakentaessa ja markkinoidessa kotitietokonettaan Kazuhiko oli vieraillut johtavissa japanilaisissa elektroniikkayrityksissä. Hän oli kantanut mukanaan Spectravideo SV-328:n mallin ja esitteli sen monipuolisia ominaisuuksia. Hän arveli Spectravideon olevan ihanteellinen MSX-standardin luomiseen. Matsushitalla oltiin erityisen vaikuttuneita ja he pitivät Spectravideota ihanteellisena perustana MSX-kotitietokonestandardin projektille. Nishi vakuutti myös useimmat muut japanilaiset elektroniikkavalmistajat ottamaan käyttöön MSX-standardin. Pian mukana olivat Casio, Canon, Fujitsu, Hitachi, Victor, Kyocera, Mitsubishi, Nec, Yamaha, General, Pioneer, Sanyo, Sharp, Sony ja Toshiba. Nishi sai mukaansa myös korealaisen GoldStarin, Samsungin ja Daewoon. Lokakuun 1983 ja kesän 1984 välisenä aikana Japanissa myytiin noin 265 000 laitetta 12 eri valmistajan voimin. Se ei ollut niin suuri menestys alkuun, jota odotettiin standardoinnin tekevän. Nishin määrittämä standardi edellytti täydellistä yhteensopivuutta MSX-tietokoneiden välillä, mutta se ei estänyt valmistajia lisäämästä lisäominaisuuksia, kunhan ne eivät vaikuttaneet yhteensopivuuteen. Pioneer valmisti MSX-tietokoneita joissa oli laserdisc, kun taas JVC puolestaan keskittyi malleihin, joissa oli ominaisuuksia videoiden muokkaamiseen. Yamahan laitteet olivat suunniteltu musisointiin.

Vuonna 1983 Bill Gates oli ystävyydestään huolimatta yhä ärsyyntyneempi nähdessään Nishin etsivän uusia teknologioita sen sijaan, että tämä markkinoisi Microsoftin ohjelmistoja Japanissa. MSX-projekti vei paljon aikaa ja energiaa Nishiltä, ja vaikka Microsoft Yhdysvalloissa tuki hanketta virallisesti, sen investoinnit MSX -tukeen olivat rajalliset. Japanin markkinoiden kasvaessa Gates tuli yhä kärsimättömämmäksi Nishin kanssa. Nishi käytti miljoona dollaria MSX-standardin mainostemppuun, jossa oli jättiläinen dinosaurusnukke Tokion Shinjukun rautatieasemalla. Gates oli raivoissaan, vaikka Nishin yritys kustansi tämän epätavallisen markkinointitapahtuman. Gates valmisteli Microsoftin listautumiseen pörssissä, hän silti yritti järjestää asiat uudelleen. Gates tarjosi Nishille suunnitelmaa yhdistää Nisihin ASCII Microsoftin kanssa ja osallistua Microsoftin osakeantiin. Nishi kieltäytyi ja halusi pysyä itsenäisenä. Tuskallisten keskustelujen jälkeen he päättivät lopettaa yhteistyönsä, jonka lopuksi molemmat miehet olivat katkeria. Nishi väitti, että hänellä olisi vapaus käynnistää projekteja, joita hän ei olisi voinut tehdä Microsoftin kanssa, kuten video- ja äänisirujen suunnittelu.

MSX-tietokoneet olivat suosittuja Koreassa, Japanissa, Etelä-Amerikassa (Brasilia, Chile), Alankomaissa, Ranskassa, Espanjassa ja Suomessa sekä entisessä Neuvostoliitossa. Vaikka MSX ei onnistunut nousemaan maailmanlaajuiseksi tietokonestandardiksi, MSX -laitteet olivat aikaansa nähden monipuolisia ja helppokäyttöisiä tietokoneita. Selkeän käyttöjärjestelmän ja hyvän Basic-tulkin ansiosta se osoittautui hyödylliseksi opetuskäytössä. Neuvostoliitossa tehtiin isoja hankintoja, joissa ostettiin MSX1- ja MSX2-tietokoneita, jotka kytkettiin sen aikaiseen tietoverkkoon. Kokonainen sukupolvi venäläisiä ohjelmoijia on kasvanut MSX-laitteiden avulla.

Ensimmäiset MSX-tietokoneet tuotiin Euroopaan syksyllä 1984, joita olivat Sony, Toshiba, Canon, Sanyo, Yashica ja Philips. Jostain syystä Euroopassa koneiden tarjonta oli rajallista, sillä vain noin 100.000 MSX -laitetta oli saatavana Euroopassa ennen huhtikuuta 1985. Tämä rajoitti kokonaismyyntilukuja. Vastaanotto oli hyvin erilainen eri Euroopan maissa. MSX-laitteiden myynti sujui hyvin Italiassa, mutta ei Isossa-Britanniassa, jossa ZX Spectrum, oli jo erittäin suosittu. Kaikkea yritettiin, mm. Spectravideo käytti miljoonia dollareita mainontaan, mukaan lukien mainostemppu näyttelijä Roger Mooren (James Bond) kanssa.

MSX: n käyttöönotto Yhdysvalloissa oli kuitenkin hyvin hidasta, eikä Microsoft edistänyt sitä aktiivisesti. 8-bittisiä markkinoita hallitsi Commodore, joka oli hankkiutunut eroon useimmista kilpailijoistaan alentamalla hintoja. Yhdysvalloissa MSX-laitteet olivat loppujen lopuksi marginaalissa ja jäivät tuntemattomiksi. Ainoat Yhdysvalloissa koskaan laajasti myydyt MSX-koneet olivat Spectravideo ja Yamaha. Helpoin paikka ostaa USA:ssa MSX-laite oli musiikkikauppa, Yamahan piti olla sopiva musiikin tekemiseen, mutta väitettiin että Yamahan MSX-koneita oli liian vaikea käyttää tähän tarkoitukseen. Yamaha julkaisi useita MSX-koneita koko 1980-luvun ajan.

MSX1-standardin elinkaari oli viisi vuotta ja päättyi vuonna 1988, sillä MSX2-standardi oli korvannut sen jo kaksi vuotta aiemmin. Tähän mennessä markkinoille oli tullut myös MSX2+-standardi, jota seurasi MSX-Turbo 1990-luvun alussa. Yli kymmenen vuotta tämän jälkeen 1chipMSX suunniteltiin. Nimi viittaa siihen, että kaikki MSX-logiikka on ohjelmoitu yhdeksi FPGA-siruksi. Onko sitten 1chipMSX uudelleenohjelmoitavalla logiikallaan oikea MSX-laite vai emulaattori, koska sirun avulla voidaan emuloida muitakin tietokoneita.

MSX -laitteiden pääprosessorina toimi Z80A 3.58 MHz: n kellotaajuudella. Videopiirinä toimi joko TMS9918- tai TMS9928 VDP -siru, jota käytettiin myös Texas Instruments TI-99/4-, Colecovision- ja Coleco Adam -tietokoneissa. Myöhemmissä MSX-malleissa siru päivitettiin V9938:ksi (MSX2) ja V9958:ksi (MSX2+ ja TurboR). Äänen tuottamisesta vastaa MSX-laitteissa AY-3-8910. Se on sama siru, jota käytetään Sinclair Spectrum 128 -laitteessa. AY-3-8910 tarjoaa kolmekanavaisen äänipiirin ja kohinan. Arkkitehtuurinsa ansiosta MSX-koneet sopivat hyvin peleihin, ja monet hyvät pelit joko kirjoitettiin tai siirrettiin MSX-laitteille. Monet, etenkin Euroopassa julkaistut MSX-pelit, olivat kehnoja käännöksiä suositun Sinclair Spectrum pelien versioista. Japanilainen Konami oli tunnettu MSX-peleistä. Esimerkiksi monet 8-bittisen Nintendon tunnetuimmista peleistä ilmestyivät myös MSX: lle. Tämä ei ollut tuolloin harvinainen tilanne, koska esimerkiksi juuri Konami julkaisi pelejä molemmille alustoille. Itse asiassa Metal Gear -pelisarja sai alkunsa MSX:stä.