Commodoren uusi kotimikro VIC-20 teki ensi esiintymisensä vuoden 1980 kesäkuun Computer Electronics Show’ssa, tosin sen kehitys alkoi jo kaksi vuotta tätä aiemmin. Commodore suunnitteli ja valmisti “Video Interface Chip 6560” tai VIC1 -sirua videopelimarkkinoille. Mutta Commodore ei pystynyt myymään sirua muille yrityksille, joten se kehitti VIC-20:n edulliseksi kotitietokoneeksi, jossa on myös värit. Se ei ollut 1970-luvun halpojen tietokoneiden suunnittelussa mitenkään itsestäänselvyys. VIC-20 sai nimensä VIC -grafiikkasirustaan (“VIC” on lyhenne sanoista “Video Interface Chip”) ja numerosta “20”, koska se kuulosti ystävälliseltä.
Commodoren ostamat MOS-teknologiainsinöörit Robert Yannes, Al Charpentier ja Charles Winterble aloittivat legendaarisen Chuck Peddlen ja Bill Seilerin kanssa suunnitteluprojektin nimeltä TOI (The Other Intellect). Näyttikin siltä, että TOI ei pääse markkinoille, sillä se tarvitsi siihen aikaan kalliita staattisia RAM-siruja ja 80 sarakkeen näyttöä. Suunnitelmissa ollut uusi tietokone Commodorella ei vielä tuolloin ollut taloudellisesti toteutettavissa sen korkean tuotantokustannuksen vuoksi. Niinpä myöhemmin Yannes, Charpentier ja Winterble esittelivät toimitusjohtaja Jack Tramielille syksyllä 1979 säästöversion suunnitelmasta, ja Tramiel vakuuttui siitä välittömästi.
Tramiel tiesi Applen, joka oli pieni valmistaja tuohon aikaan (5.1.2022 Apple on maailman arvokkain yhtiö ja sen markkina-arvo on ylittänyt 3000 miljardia dollaria, eli kolme miljoonaa kertaa miljoona dollaria). Vuonna 1977 heidän julkaisemansa Apple II (joka muuten käytti Commodore 6502 CPU-prosessoria) oli saamassa Commodoren etumatkaa kiinni. Tramiel Commodorella vaati, että uusi edullinen kotitietokone pitäisi esitellä Consumer Electronics Show’ssa tammikuussa 1980. Paine oli kolmella MOS-insinöörillä, jotka työskentelivät 7 päivää viikossa “Project Vixen” kimpussa päivin ja öin uuden tietokoneen toteuttamiseksi määräaikaan mennessä. Jack Tramiel kertoi insinööreilleen, että he voivat käyttää vain yhden kilotavun verran uudessa koneessa (vertailun vuoksi uudessa halvassakin älypuhelimessa vuonna 2022 voi olla helposti 128 miljoonaa kilotavua tallennusmuistia). Tramielin vaatimus perustui siihen, että Commodorella oli suuri varasto valmiina olemassa muistia jota he eivät voineet niitä käyttää muissa tuotteissa. Tämä oli kätevä keino päästä varastosta eroon. Pitkän sisäisen keskustelun jälkeen VIC-20 tietokoneelle annettiin yhteensä 5,5 kilotavua RAM-muistia, josta kaksi kilotavua käytettiin laitteen BASIC -käyttöjärjestelmään. Heti ensiesittelyn jälkeen kohdistui valtava paine käynnistää VIC-20 mallin tuotanto välittömästi. Ensimmäiset 1000 laitetta tulivat Japanista sinivalkoisin laatikoin, kertoi Michael Tomczyk, The Home Computer Wars -kirjassa.
VIC-20:llä oli alusta alkaen keskeinen strateginen tarkoitus: Commodoren tarkoituksena oli estää japanilaisten tietokonevalmistajien kilpailua halpojen kotitietokoneiden massamarkkinoilla. VIC-20 suunniteltiin alusta alkaen näihin tarpeisiin, ja se hyödynsi Commodoren MOS 6502 -prosessoria. Siinä oli vain 22 -sarakkeinen tekstinäyttö, joka rajoitti dramaattisesti sen kykyä toimia hyötykäytössä. Mutta VIC-20 mahdollisti värit videopeleihin edullisessa hintaluokassa ja mikä tärkeintä, VIC-20:n grafiikka ylitti Atari 2600 VCS -videopelin ominaisuudet. Atari oli tuolloin videopelikonsolien ylivoimainen markkinajohtaja Yhdysvalloissa.
Kun VIC-20 saapui, Commodorella oli aivan uusi suunnitelma: myy se kaikille ja joka paikassa! Pian kaikenlaisissa myymälöissä ilmestyi taitettavia pahvikojuja, jotka olivat täynnä VIC-20 tietokoneita ja oheislaitteita. Commodore käytti William Shatneria tv-mainoksissa joka kysyi kuluttajilta : “Miksi ostaa vain videopeli Atarilta? Sijoita Commodoren ihmetietokoneeseen 80-luvulle.” VIC-20 lanseerattiin Yhdysvalloissa keväällä 1981. Se oli erityisen houkutteleva sen hämmästyttävän alhaisen hinnan ansiosta: 299,95 dollaria (noin 600 euroa vuonna 2021).
Kilpailevat koneet, kuten Atari 400 ja TRS-80 Color Computer, maksoivat vastaavasti 399 dollaria ja 499 dollaria. Samoihin aikoihin Apple II Plus myytiin huikealla 1195 dollarilla, mikä asetti sen kokonaan toiseen sarjaan. Vaikka VIC-20 oli halpa ja se pystyi teoriassa toimimaan tekstinkäsittelyssä, se oli sopiva lapsille pelien pelaamiseen. VIC-20 sisälsi yhden Atari yhteensopivan joystick -portin. Tämä mahdollisti VIC-20 tietokoneille toimintapelit ja laajensi koneen käyttötarkoitusta merkittävästi. Kehitys lopulta johti kuuluisaan videopeliromahdukseen 1983: Miksi ostaa videopeli, kun voi hankkia tietokoneen jolla pelata? Tämä oli ajan trendi. Byte -lehden arvostelu englanniksi VIC-20 tietokoneesta on myös luettavissa tässä linkissä (18.12.2021).
Vuonna 1982 tuli kalliimpi mutta paljon VIC-20 -tietokonetta kykenevämpi Commodore 64 -tietokone. Aivan kuten VIC-20, Commodore 64 -mallista oli tulossa huippusuosittu. Monet isot sisäänostajat olivat hankkineet merkittäviä VIC-20 varastoja. Alkoi syntyä huhuja, että Commodore oli tuomassa uuden ja huomattavasti tehokkaamman tietokoneen, jota kutsutaan VIC-64 -malliksi. Tämä laite oli tietenkin Commodore 64.
VIC-20 oli ensimmäinen tietokone, jota myytiin yli miljoona laitetta, vain muutama kuukausi ennen Apple II: n miljoonan myydyn laitteen määrää. VIC-20: n hinta laski lopulta alle 100 dollariin ja se oli ensimmäinen väritietokone, jonka sai tähän hintaan. Vuoden 1981 alusta vuoden 1985 alkuun, (hetki. jolloin viimeinen VIC-20 tuotantolinja suljettiin) se oli myynyt siihen aikaan huikeat yli 2,5 miljoonaa kappaletta. VIC-20:n huipputuotanto oli 9000 laitetta päivässä, ja se oli siis maailman ensimmäinen tietokone, joka myi yli miljoona konetta.
Suomi 
English (UK) 
Español