MSX

MSX-standardin on suunnitellut ASCII Corporation yhteistyössä Microsoftin kanssa, joka toimitti koneiden basic-tulkin “MicroSoft eXtended BASIC”. Tämä selittää osaltaan lyhenteen koneiden MSX-nimen. MSX-konseptin isäksi on yleisesti tunnustettu japanilainen Kazuhiko Nishi.

Nimenä “MSX” voi tarkoittaa paljon muutakin kuin MicroSoft eXtended. Nishi kertoi käyttäneensä MSX-lyhennettä tarkoittamalla sillä Matsushita Sony X-machinea, jossa X voisi viitata yritykseen, jonka kanssa Nishi neuvotteli laitteiden tuottamisesta. Nishi halusi aluksi nimetä standardin joko “NSX” (Nishi Sony X) tai “MNX” (Matsushita Nishi X), mutta Honda oli jo ottanut nimen “NSX”. Tämän logiikan mukaisesti Nishi voisi myös sanoa, että MS viittaa MicroSoftiin. Nishin mukaan Matsushita ja Sony olivat tärkeimmät yritykset, jotka valmistivat MSX-koneita.

Vuonna 1976 Kazuhiko Nishi opiskeli arvostetussa Wasedan yliopistossa Tokiossa. Häntä kiehtoi jo tietokoneiden, ohjelmistojen ja elektroniikan uusi maailma. Ystäviensä kanssa hän lähti luomaan peliä, joka toimisi General Instrument AY-3-8500 -prosessorilla. Samoja siis joita käytettiin Odyssey 300 -konsolissa ja Coleco Telstarissa. Nishi halusi rakentaa konsolin itse ja tätä varten hän vieraili General Instrumentissa ostamassa joitakin siruja mutta hänelle kerrottiin ettei siruja ei ole saatavana vähittäismyyntitilauksena. Koska rahaa ei ollut tarpeeksi ostaa suuria määriä siruja, hän päätti luopua ajatuksesta. Elokuussa 1977 Kazuhiko Nishi otti puhelimen soittaakseen Microsoftin pääkonttoriin. Bill Gates vastasi puheluun ja keskustelun päätteeksi Nishi tarjosi Bill Gatesille lentolippua Tokioon, jotta he voisivat tavata henkilökohtaisesti. Gates kieltäytyi tarjouksesta, koska hän oli liian kiireinen matkustamaan, joten sen sijaan Nishi lensi Amerikkaan tapaamaan Bill Gatesia. Nishi ja Gates tapasivat lopulta henkilökohtaisesti kaksi kuukautta myöhemmin tietokonenäyttelyssä. Nishi ja Gates keskustelivat yli yhdeksän tuntia ja huomasivat, että heillä oli paljon yhteistä.

Molemmat miehet olivat 21-vuotiaita, tulivat samasta sosiaalisesta taustasta, he molemmat olivat lähteneet yliopistosta luodakseen yrityksensä, ja heillä molemmilla oli sama intohimo tietojenkäsittelyyn ja he olivat varmoja siitä, että ohjelmisto- ja tietokonemarkkinat räjähtävät pian. Heidän persoonallisuutensa täydensivät toisiaan hyvin. Nishi oli ystävällinen, vakuuttava ja hänellä oli kaikki kyvyt, joita voit odottaa ammattitaitoisesta liikemiehestä, kun taas Gatesilla oli teoreettisempi lähestymistapa asioihin. Nishistä tuli Microsoftin varatoimitusjohtaja, ja hänen yrityksestään ASCII: stä tuli Microsoftin virallinen edustaja Japanissa. Nishin suhde Bill Gatesiin auttoi ASCII Corporationia kasvamaan. Microsoft ja ASCII Corporation kehittivät yhdessä MSX:n, uuden henkilökohtaisen tietokonestandardin markkinoille.

Kazuhiko Nishi soitti Kazuya Watanabelle, NEC Corp:n johtajalle, ja vakuutti hänet tulemaan Yhdysvaltoihin tapaamaan Bill Gatesia ja Paul Allenia, Microsoftin perustajaa. Tapaaminen Microsoftin nuorten omistajien kanssa oli ratkaiseva. Wartanabe oli vaikuttunut näistä nuorista miehistä. Hän palasi Tokioon mielessään projekti, jonka hän esitteli yrityksensä hallitukselle: uuden tietokoneen tekeminen Microsoftin ja ASCII: n tuella. Vuonna 1979 tämän projektin tulos saatiin päätökseen, ja uusi “NEC PC 8000” -tietokone syntyi, joka oli ensimmäinen japanilainen kotitietokone. Se oli myös ensimmäinen kotitietokone, jossa on Microsoftin sisäänrakennettu Basic-kieli. NEC PC 8000 oli kaupallinen menestys ja loistava tilaisuus Microsoftille ja ASCII:lle. Nishin yrityksellä ASCII oli suuri osuus ohjelmistomarkkinoista Japanissa, joka johtui suurelta osin yhteistyöstä Microsoftin kanssa. Se oli jo hyvä tilanne, mutta Nishille oli selvää, että kotitietokonemarkkinat tarvitsevat standardin. Esimerkiksi Matsushita, joka oli tuolloin maailman suurin elektroniikkayritys, vaati alan standardointia.

While Spectravideo was building and marketing it

s SVI series home computer, Kazuhiko visited leading Japanese electronics companies. He brought along a Spectravideo SV-328 model and demonstrated its versatile features. He believed that Spectravideo was ideal for creating the MSX standard. Matsushita was particularly impressed and considered Spectravideo to be the ideal basis for the MSX home computer standard project. Nishi also convinced most other Japanese electronics manufacturers to adopt the MSX standard. Soon, Casio, Canon, Fujitsu, Hitachi, Victor, Kyocera, Mitsubishi, Nec, Yamaha, General, Pioneer, Sanyo, Sharp, Sony, and Toshiba joined the project. Nishi also got Korean companies GoldStar, Samsung, and Daewoo on board. Between October 1983 and the summer of 1984, approximately 265,000 devices were sold in Japan by 12 different manufacturers. It was not as big a success as expected at first, which was expected to be achieved through standardization. The standard set by Nishi required complete compatibility between MSX computers, but it did not prevent manufacturers from adding additional features as long as they did not affect compatibility. Pioneer manufactured MSX computers with laserdiscs, while JVC focused on models with video editing features. Yamaha’s devices were designed for music.

Vuonna 1983 Bill Gates oli ystävyydestään huolimatta yhä ärsyyntyneempi nähdessään Nishin etsivän uusia teknologioita sen sijaan, että tämä markkinoisi Microsoftin ohjelmistoja Japanissa. MSX-projekti vei paljon aikaa ja energiaa Nishiltä, ja vaikka Microsoft Yhdysvalloissa tuki hanketta virallisesti, sen investoinnit MSX -tukeen olivat rajalliset. Japanin markkinoiden kasvaessa Gates tuli yhä kärsimättömämmäksi Nishin kanssa. Nishi käytti miljoona dollaria MSX-standardin mainostemppuun, jossa oli jättiläinen dinosaurusnukke Tokion Shinjukun rautatieasemalla. Gates oli raivoissaan, vaikka Nishin yritys kustansi tämän epätavallisen markkinointitapahtuman. Gates valmisteli Microsoftin listautumiseen pörssissä, hän silti yritti järjestää asiat uudelleen. Gates tarjosi Nishille suunnitelmaa yhdistää Nisihin ASCII Microsoftin kanssa ja osallistua Microsoftin osakeantiin. Nishi kieltäytyi ja halusi pysyä itsenäisenä. Tuskallisten keskustelujen jälkeen he päättivät lopettaa yhteistyönsä, jonka lopuksi molemmat miehet olivat katkeria. Nishi väitti, että hänellä olisi vapaus käynnistää projekteja, joita hän ei olisi voinut tehdä Microsoftin kanssa, kuten video- ja äänisirujen suunnittelu.

MSX-tietokoneet olivat suosittuja Koreassa, Japanissa, Etelä-Amerikassa (Brasilia, Chile), Alankomaissa, Ranskassa, Espanjassa, Suomessa ja entisessä Neuvostoliitossa. Vaikka MSX ei onnistunut vakiintumaan maailmanlaajuiseksi tietokonestandardiksi, MSX-laitteet olivat monipuolisia ja helppokäyttöisiä tietokoneita aikansa mittapuulla. Selkeän käyttöjärjestelmänsä ja hyvän Basic-tulkkinsa ansiosta se osoittautui hyödylliseksi opetuskäyttöön. Neuvostoliitto osti suuria määriä MSX1- ja MSX2-tietokoneita, jotka liitettiin tuolloiseen tietokoneverkkoon. Koko sukupolvi venäläisiä ohjelmoijia kasvoi MSX-laitteita käyttäen. Ensimmäiset MSX-tietokoneet tuotiin Eurooppaan syksyllä 1984 Sony, Toshiba, Canon, Sanyo, Yashica ja Philips. Jostain syystä laitteiden tarjonta Euroopassa oli rajallista, ja ennen huhtikuuta 1985 Euroopassa oli saatavilla vain noin 100 000 MSX-laitetta. Tämä rajoitti kokonaismyyntilukuja. Vastaanotto vaihteli suuresti eri Euroopan maissa. MSX-tietokoneet myivät hyvin Italiassa, mutta eivät Isossa-Britanniassa, jossa ZX Spectrum oli jo erittäin suosittu. Kaikkea yritettiin, mukaan lukien Spectravideon miljoonien dollarien mainoskampanja, johon kuului myös julkisuustemppu näyttelijä Roger Mooren (James Bond) kanssa.

MSX:n leviäminen Yhdysvalloissa oli kuitenkin hyvin hidasta, eikä Microsoft aktiivisesti mainostanut sitä. 8-bittistä markkinaa hallitsi Commodore, joka oli eliminoinut suurimman osan kilpailijoistaan laskemalla hintoja. Yhdysvalloissa MSX-laitteet jäivät lopulta marginaalisiksi ja tuntemattomiksi. Ainoat MSX-koneet, joita myytiin laajasti Yhdysvalloissa, olivat Spectravideo ja Yamaha. Helpoin paikka ostaa MSX-laite Yhdysvalloissa oli musiikkikauppa, koska Yamahan laitteiden piti sopia musiikin tekemiseen, mutta Yamahan MSX-koneiden väitettiin olevan liian vaikeita käyttää tähän tarkoitukseen. Yamaha julkaisi useita MSX-koneita 1980-luvun aikana. MSX1-standardin elinkaari oli viisi vuotta, ja se päättyi vuonna 1988, kun MSX2-standardi oli jo korvannut sen kaksi vuotta aiemmin. Tähän mennessä myös MSX2+-standardi oli tullut markkinoille, ja sen jälkeen 1990-luvun alussa MSX-Turbo. Myöhemmin suunniteltiin 1chipMSX. Nimi viittaa siihen, että kaikki MSX-logiikka on ohjelmoitu yhteen siruun. Onko 1chipMSX uudelleenohjelmoitavan logiikkansa ansiosta sitten todellinen MSX-laite vai pelkkä emulaattori, koska sirua voidaan käyttää myös muiden tietokoneiden emulointiin?

MSX -laitteiden pääprosessorina toimi Z80A 3.58 MHz: n kellotaajuudella. Videopiirinä toimi joko TMS9918- tai TMS9928 VDP -siru, jota käytettiin myös Texas Instruments TI-99/4-, Colecovision- ja Coleco Adam -tietokoneissa. Myöhemmissä MSX-malleissa siru päivitettiin V9938:ksi (MSX2) ja V9958:ksi (MSX2+ ja TurboR). Äänen tuottamisesta vastaa MSX-laitteissa AY-3-8910. Se on sama siru, jota käytetään Sinclair Spectrum 128 -laitteessa. AY-3-8910 tarjoaa kolmekanavaisen äänipiirin ja kohinan. Arkkitehtuurinsa ansiosta MSX-koneet sopivat hyvin peleihin, ja monet hyvät pelit joko kirjoitettiin tai siirrettiin MSX-laitteille. Monet, etenkin Euroopassa julkaistut MSX-pelit, olivat kehnoja käännöksiä suositun Sinclair Spectrum pelien versioista. Japanilainen Konami oli tunnettu MSX-peleistä. Esimerkiksi monet 8-bittisen Nintendon tunnetuimmista peleistä ilmestyivät myös MSX: lle. Tämä ei ollut tuolloin harvinainen tilanne, koska esimerkiksi juuri Konami julkaisi pelejä molemmille alustoille. Itse asiassa Metal Gear -pelisarja sai alkunsa MSX:stä.