Amstrad CPC6128

1984-1990

Amstrad CPC (Colour Personal Computer) oli 1980-luvulla suosittu kotitietokone, joka tarjosi käyttäjilleen kokonaisvaltaisen tietotekniikkapaketin. Sen kehitti brittiläinen Amstrad-yhtiö, jota johti Alan Sugar. CPC-mallistosta tuli nopeasti menestys erityisesti Euroopassa sen helppokäyttöisyyden, kilpailukykyisen hinnan ja monipuolisten ominaisuuksien ansiosta. CPC-sarjaan kuului useita malleja, jotka vastasivat käyttäjien erilaisiin tarpeisiin, olipa kyseessä ohjelmointi, pelaaminen tai toimistotyö.

Amstrad CPC lanseerattiin vuonna 1984, ja sen valmistus jatkui vuoteen 1990 asti. Laitteita valmistettiin pääasiassa Isossa-Britanniassa, mutta myöhemmin tuotanto laajeni myös muihin maihin, kuten Aasiaan, kustannusten pienentämiseksi. CPC-sarjaa myytiin maailmanlaajuisesti noin 3 miljoonaa kappaletta, mikä teki siitä merkittävän kilpailijan aikansa suosituimmille kotitietokoneille, kuten Commodore 64:lle ja ZX Spectrumille.

Suurin osa myynnistä tapahtui Euroopassa, erityisesti Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa. Ranskassa CPC oli erityisen suosittu, ja se saavutti siellä jopa suuremman markkinaosuuden kuin Commodore 64. Suomessa Amstrad CPC ei ollut yhtä tunnettu kuin sen eurooppalaisilla päämarkkinoilla, mutta sitä myytiin jonkin verran paikallisten jälleenmyyjien kautta. Suomessa laite houkutteli erityisesti pelaajia ja teknisesti suuntautuneita harrastajia.

Amstrad CPC:n suurin vahvuus oli sen kilpailukykyinen hinta ja pakettiratkaisu. Esimerkiksi vuonna 1984 lanseerattu CPC 464 -malli maksoi noin 250 puntaa, ja hintaan sisältyi tietokone, integroitu C-kasettiasema ja värinäyttö (tai mustavalkonäyttö halvemmassa paketissa). Tämä teki siitä houkuttelevan vaihtoehdon, sillä monet kilpailijat, kuten Commodore 64, vaativat erillisen monitorin tai television hankintaa. Suomessa CPC:n hinnat vaihtelivat, mutta tuontikustannukset nostivat niitä korkeammiksi verrattuna esimerkiksi Britanniassa myytyihin malleihin.

Amstrad markkinoi CPC:tä aggressiivisesti perheille, opiskelijoille ja pienyrityksille. Yhtiö mainosti laitetta käyttäjäystävällisenä kokonaisratkaisuna, joka ei vaatinut erillisiä lisälaitteita tai monimutkaisia kytkentöjä.

Amstrad CPC:n merkittävimmät kilpailijat olivat:

1. Commodore 64: Erittäin suosittu maailmanlaajuisesti, tarjosi paremmat graafiset ja äänelliset ominaisuudet, mutta korkeampaan hintaan.
2. ZX Spectrum: Edullinen ja laajalti suosittu, erityisesti Isossa-Britanniassa. Sitä pidettiin CPC:n pääasiallisena kilpailijana hintatietoisten käyttäjien keskuudessa.
3. Acorn BBC Micro: Keskittyi enemmän opetusmarkkinoihin ja oli teknisesti kehittyneempi, mutta kallis.
4. Atari 8-bit -sarja: Suosittu erityisesti Yhdysvalloissa, mutta kilpaili myös Euroopassa.

Amstrad CPC asettui markkinarakoon näiden vaihtoehtojen väliin tarjoten yhdistelmän kohtuullista hintaa, monipuolisuutta ja helppokäyttöisyyttä.

Amstrad CPC -sarja sisälsi useita malleja, joista tunnetuimmat olivat:

• CPC 464: Alkuperäinen ja suosituin malli, jossa oli integroitu C-kasettiasema.
• CPC 664: Päivitetty versio, jossa oli 3-tuumainen levykeasema.
• CPC 6128: Edistyneempi malli, jossa oli enemmän muistia (128 kB) ja levykeasema

Suosittuja pelejä

Amstrad CPC oli vahvasti pelipainotteinen tietokone, ja sille julkaistiin tuhansia pelejä. Muutamia erityisen suosittuja pelejä olivat:

1. Dizzy-sarja: Klassiset pulmapelit, joissa seikkailtiin pienellä munanmuotoisella hahmolla.
2. Elite: Avaruussimulaattori, joka oli suosittu myös muilla alustoilla.
3. Batman: Isometrinen toimintapeli, joka hyödynsi CPC:n värinäyttöä tehokkaasti.
4. Ghosts ‘n Goblins: Ikoninen tasohyppely- ja toimintapeli.
5. Sorcery: Värikäs ja teknisesti vaikuttava toimintapeli, joka oli suosittu CPC-käyttäjien keskuudessa.

Vahvuudet

1. Integroitu ratkaisu: Tietokone, kasettiasema ja monitori yhdessä paketissa tekivät CPC:stä helppokäyttöisen ja houkuttelevan.
2. Värikäs grafiikka: CPC tarjosi jopa 27 värin grafiikan, mikä oli kilpailukykyistä aikansa standardien mukaan.
3. Monipuolisuus: Sopiva sekä pelaamiseen että ohjelmointiin.
4. Laadukas rakenne: Vankka näppäimistö ja tukeva design.

Heikkoudet

1. Korkeampi hinta Suomessa: Verrattuna ZX Spectrumiin ja Commodore 64:ään, CPC oli Suomessa kalliimpi.
2. 3-tuumainen levykeformaatti: Epästandardi ja vaikeammin saatavilla kuin 5,25- tai 3,5-tuumaiset levykkeet.
3. Vähemmän tunnettuja pelejä: Vaikka CPC:lle oli saatavilla paljon pelejä, monet suositut pelit suunniteltiin ensin muille alustoille, kuten Commodore 64:lle.

Amstrad CPC:n valmistus päättyi vuonna 1990, kun kotitietokonemarkkinat alkoivat muuttua PC-tietokoneiden ja pelikonsolien suuntaan. CPC:n perintö elää kuitenkin edelleen, ja sen asema 1980-luvun eurooppalaisen kotitietokonevallankumouksen keskiössä on kiistaton. CPC:stä tuli monille käyttäjille ensimmäinen kosketus tietotekniikkaan ja ohjelmointiin, ja se oli myös lähtökohta monien pelinkehittäjien uralle. Amstrad CPC oli omana aikanaan mullistava kotitietokone, joka yhdisti tehokkuuden, käytettävyyden ja kohtuullisen hinnan. Vaikka se ei saavuttanut maailmanlaajuisesti samaa suosiota kuin Commodore 64 tai ZX Spectrum, sen vaikutus erityisesti Euroopan markkinoilla oli merkittävä. Suomessa CPC jäi pienemmäksi ilmiöksi, mutta laite muistetaan edelleen yhtenä 1980-luvun kotitietokoneiden tärkeimmistä edustajista.