Commodoren ja Atarin kohtalonhetket

Mitä tapahtui Commodorelle ja Atarille?

1970- ja 1980-luku oli kiihkeää aikaa mikrotietokonemarkkinoilla. Uusia laitteita ja valmistajia ilmaantui omine persoonallisine ratkaisuineen kuluttajien hankittavaksi ratkaisemaan kodin tietojenkäsittelyyn liittyviä tarpeita. Spectravideo, Sinclair, Dragon, Oric, Amstrad, Texas Instruments. Acorn… kaikki nämä saattoivat olla tuttuja nimiä Atarin ja Commodoren lisäksi. Ehkäpä näistä jokin saattoi olla jopa vaihtoehtokin sitä ensimmäistä tietokonetta harkittaessa kotiin. Mutta sitten tietokonevalmistajia alkoi katoamaan markkinoilta, mutta harvat kuten Commodore, Acorn, Atari ja Amstrad sinnittelivät 1990-luvulle asti. Kehityksen kulkua voi hyvin tarkkailla esimerkiksi Mikrobitistä 1/1984, 4/1984 ja 12/1985 jossa esiteltiin markkinoilla olevia tietokoneita. Juttuja lukiessa voi havaita, kuinka suuri harvesteri oli käynyt keräämässä pois epäonniset laitevalmistajat ja heidän tuotteensa pois markkinoilta.

Commodore ja Atari olivat aikansa mahtitekijöitä 1970- ja 1980-luvun tietokonehuumassa. Mutta miksi sitten nämä valmistajat katosivat markkinoilta, mitä tapahtui? Miksi Commodore ja Atari eivät selvinneet tulevaisuuden vaihtoehdoiksi, vaikka molemmilla valmistajilla olivat edistykselliset tuotteet 1980-luvun puolivälissä hintaan, joka oli murto-osa PC-tietokoneista?

Kohtalona omat tuotteet, omat teknologiat

Commodoren menestystarina mikrotietokoneilla alkoi vuonna 1977 julkaistulla PET-tietokoneella ja myös Atarin menestys perustui 1970-luvulla julkaistuihin 8-bittisiin menestyslaitteisiin. Molemmat menestystarinat saivat lopullisen päätöksensä 1990-luvun alkuvuosina, sillä tietokonemarkkinat konsolidoituvat PC-tietokoneisiin ja pieneltä osin myös Applen Macintoshiin. Voi uskoa tämän kehityksen olleen monelle Commodore- ja Atari-fanille kova paikka. Pitihän siinä korvata tutun valmistajan tietokone, ohjelmistot ja teknologia PC:llä. Siinä oli saattanut vierähtää yli vuosikymmen Commodoren tai Atarin tutuilla tietokoneilla, mutta sitten valmistajat sekä teknologiat vain katosivat markkinoilta.

Commodore ja Atari olivat mikrotietokoneiden valmistajia, joilla oli käytössään oma teknologia ja arkkitehtuuri. Yhtiöt markkinoivat ja myivät itse kehittämiään tietokoneita ja yhtiöt hallinnoivat tietokonemalliensa valmistusta yksinoikeudella. Se myös toimi jonkin aikaa kannattavasti. Commodore 64:n ylivoima markkinoilla antoi ymmärtää, että myös tulevaisuudessa Commodore on alansa mahtitekijöitä. Tämä käsitys vahvistui vuonna 1985 tutustuessa Commodoren Amigan edistyksellisiin ominaisuuksiin. Lisäksi Amigan kilpailijan Atari ST:n sutjakasti toimiva käyttöjärjestelmä yhdistettynä laitteen kyvykkyyksiin tuottaa musiikkia sekä julkaisuja, sai muut tietokonevalmistajat näyttämään vanhanaikaisilta ja kalliilta. Tästä sai helposti käsityksen Commodoren ja Atarin edistyksellisyydestä sekä teknologisesta ylivoimasta verrattuna paljon kalliimpiin PC-tietokoneisiin. Lukion luokkatilassa 1980-luvulla ollut Olivettin PC -tietokone MS-DOS -käyttöjärjestelmällä ja nelivärisellä CGA-grafiikalla varustettuna ei vakuuttanut Amigan ja Atari ST:n jälkeen.

Sattuma kävi kohtaloksi, vahinkoalusta PC tuli markkinolle 1981.

Kotimikrovalmistajien suurin epäonni ja kohtalonhetki oli aikansa vahinkoalustan muodostuminen vuonna 1981, jolloin IBM toi kehittämänsä PC-tietokoneen markkinoille. Julkaisuhetkenään IBM PC oli vain yksi tuotteistettu tietokonemalli muiden joukossa. Tarkasteltaessa IBM PC-tietokonetta yhden valmistajan tuotteena, se ei ollut samankaltainen teknologinen edelläkävijä kuten vuonna 1984 julkaistu Applen Macintosh, tai vuonna 1985 tulleet Atari ST ja Commodore Amiga. Mutta IBM:n suunnitteluvirheen ansiosta, IBM PC avasi markkinat tietokonemarkkinoiden keskittymiselle. Sen tuloksena IBM PC mahdollisti käytännössä kenen tahansa riittävillä resursseilla varustettuna valmistaa, myydä ja markkinoida IBM PC -yhteensopivia tietokoneita. Tästä käynnistyi tapahtumaketju, joka sinetöi kohtalon Atarin ja Commodoren tietokoneille. Valmistusmenetelmät innovaationa
Innovaationa valmistusmenetelmä ja jakelu

Innovaationa valmistusmenetelmä ja jakelu

Massatuotantoon sopivan ja helposti hyödynnettävän arkkitehtuurin ansiosta, PC-yhteensopiville tietokoneiden osille sekä niiden kokoonpanolle kehittyivät vähitellen volyymimarkkinat. Se käynnisti kierteen, joka laski valmistamiseen tarvittavien osien ja sitä kautta myös PC-tietokoneiden yksikköhintaa alas. Tämän seurauksena PC oli pian vaihtoehto kotiin Commodoren Amigan ja Atari ST:n sijasta. Hintakilpailuetu ja valmistusvolyymit kääntyivät PC-yhteensopiville tietokoneille satojen laitevalmistajien voimin, joista suurimmat valmistajat hallitsevat tietokonemarkkinoita edelleen. PC-tietokoneiden oheislaitteiden kehittämiseen tuli mukaan paljon uusia yrityksiä. Oheislaitteiden valmistajilta tuli hankittavaksi toinen toistaan tehokkaampaa näytönohjainta, parempaa äänikorttia ja suurempaa massamuistia.

Kuluttajan kannalta tämä oli hyvä asia, vaikka se merkitsikin että laitteet vanhenivat käsiin parissa vuodessa. PC-tietokoneeseen perustuvassa ekosysteemissä ei tarvinnut luopua vanhasta saadakseen jotain uutta. Tämän seurauksena syntyi joukko PC-teknologian kehittämiseen erikoistuneita yrityksiä. Nämä pystyivät tuottamaan PC-tietokoneisiin uusia ominaisuuksia, jotka eivät riippuneet yksittäisestä tietokonevalmistajasta. Tällä tavalla PC-teknologian ympärille alkoi muodostumaan arvoketjuja, jonka seurauksena PC-tietokoneiden valmistajat saattoivat keskittyä vain mahdollisimman tehokkaaseen kokoonpanoon ja jakeluun valitsemalla sopivat komponentit markkinoilta laitteisiinsa. Teknologinen kehitys tapahtui muualla kuin valmistajalla. Valmistajien ei tarvinnut ottaa vastuuta käyttöjärjestelmän tai edes valmistamansa tietokoneen osien kehityksestä. Valmistajalle riitti, kun keskityttiin mahdollisimman tehokkaaseen jakeluun ja markkinointiin teollisessa mittakaavassa. Tämä oli prosessi, joka synnytti kokonaisen teollisuudenalan.

Kehityksen seurauksena tietokonevalmistajaksi ryhtymisen kynnys oli matala. Alkuun pääsi, kun valittiin sopivimmat komponentit, hankkimalla tuotantolinjalta valmistuskapasiteettia sekä lisensoimalla yhteensopiva MS-DOS -käyttöjärjestelmä. Tämän seurauksena syntyi arvoketjuun perustuva PC-ekosysteemi, jonka volyymia vastaan matalakatteiset kotimikrojen valmistajat eivät voineet kilpailla.

Commodore- tai Atari-tuote oli sellainen kuin se oli ostettaessa, mutta PC ei välttämättä ollut.

Vanhentuva PC oli helppo korvata uudella PC:llä tai jatkaa sen käyttöikää uusilla osilla. Käyttäjän kannalta PC:n elinkaari jatkui sekä ohjelmistot toimivat, vaikka laitteet korvattiin uusilla ja eri valmistajan tietokoneilla. Atari ja Commodore pystyivät yrityksinä luomaan useita hienoja yksittäisiä tuotteita, mutta näiden yritysten kohtaloksi päättyi oma tuotekeskinen toimintamalli, joka ei mahdollistanut uuden teollisuudenalan tarjoamaa tukea toimintaansa, jonka hyödyn vastaavasti PC-tietokoneet saivat. Kotimikroihin erikoistuneet yritykset Commodore ja Atari olivat tuotefirmoja, jotka olivat vastanneet valmistamansa ja myymänsä tietokoneiden teknologiasta. Tämä toimintamalli vanheni näiden yritysten kohdalla hetkessä, sillä vastaavaa tietokone- ja komponenttivalmistajien ekosysteemiä ei päässyt toimintamallin vuoksi syntymään kun PC:lla.

Teknisesti paras tuote ei aina voita

Tarkasteltaessa sitä kokemusta, jonka Olivetin PC-tietokone tarjosi lukion luokkahuoneessa vuonna 1988, siinä ei ollut mitään sellaista havaittavissa, joka olisi antanut käsitystä siitä että PC olisi kelvollinen tuote kotikäyttöön. Hinta oli täysin ulottumattomissa, grafiikat surkeita ja äänimaailma oli piipitystä. Mielissä olivat Atari ST:n mahtava Dungeon Master tai Amigan upeat demot. Kotona olivat selvästi paremmat tuotteet käytössä, näin uskottiin. Miksi ihmeessä siis kukaan ostaisi kotiin PC-tietokoneen? Se oli aivan perusteltu kysymys vuosina 1985-1990. Tämä kaikki oli vielä paljon halvemmallakin kaiken muun hyvän lisäksi, sillä tietokonemarkkinoilla hinta oli kuluttajille merkittävä osa hankintapäätöstä tehtäessä.
Edullinen hankintahinta kotimikroilla auttoi alkuun niiden valmistajia saavuttamaan suuria volyymeja kuluttajamarkkinoilla ennen kuin konsolidoituminen tapahtui PC-tietokoneisiin. Yrityskäytössä edullinen kotimikrojen hankintahinta menetti merkityksensä, jos hankittavalla asialla ei saada aikaiseksi toivottua tuottavuutta. Tietokoneiden tapauksessa tämä tarkoittaa esimerkiksi ohjelmistoja, lisälaitteiden saatavuutta, tukipalveluita, osaavaa henkilökuntaa, sekä teknologiaan liittyvää organisoitua jakelua, valmistusta ja jatkuvuutta. Ja jos jollakin asialla saadaan yrityskäytössä rahassa mitattavaa tuottavuutta, voidaan ohittaa halvan hankintahinnan merkitys. Tämä loi elintilaa PC-teknologiaa toimittaville yrityksille, mutta Commodore ja Atari eivät päässeet tähän kehitykseen mukaan edistyksellisistä tuotteista huolimatta.

Vastaavan PC-ekosysteemin syntyminen tai olemassa olevan hyödyntäminen olisi luonut arvoa Atarille ja Commodorelle, sillä se olisi vähentänyt kehitykseen tarvittavia resursseja, luonut kysyntää uusille jakelijoille ja laskenut laitevalmistuksen yksikkökustannuksia. Tämän puuttuminen merkitsi, etteivät suuren luokan teollisen mittakaavan toimintaa harjoittavat IT-alan yritykset eivät voineet synnyttää Atariin tai Amigaan perustuvaa ekosysteemiä valmistukseen ja jakeluun kuten kävi PC-puolella. Siinä missä PC on geneerinen teknologia-alusta, Commodore ja Atari eivät tuotefirmoina sitä olleet. Geneerisyyden seurauksena valmistajilla oli matala kynnys tuottaa PC-tietokoneita ja osia teollisessa mittakaavassa, mutta Commodorella ja Atarilla tätä etua ei ollut. Geneerisen teknologian sijasta Commodorella oli tarjottavana oma uniikki Amigansa ja Atarilla oli oma ST/TT/Falcon -tuoteperheensä.

Yhteensä Amigaa ja Atari ST -sarjan tietokoneita myytiin noin kymmenen miljoonaa kappaletta kymmenen vuoden aikana (1985-1995). Vertailun vuoksi, vuonna 2024 myydään PC-tietokoneita noin 700 000 kappaletta per päivä. Toki päiväkohtaiset PC-myyntiluvut olivat pienempiä 1980- ja 1990-luvulla. Suuriin yksikkömääriin päästään, koska PC-teknologian valmistajia ja jakelijoita on ollut paljon sen konsolidoituneen toimintamallin ansiosta.

Vain yksi tuotevalmistaja selvisi murroksesta... Microsoftin avustuksella.

Miksi Applen tietokoneet selvisivät tietokonemarkkinoiden konsolidoitumisesta, mutta Commodore ja Atari eivät? Myös Applen liiketoiminta perustuu samaan ideaan kuin Commodoren ja Atarin. Kyseisessä mallissa tietokone ja sen teknologia on valmistajan suunnittelema tuote, jonka asiakas ostaa. Apple yritti kyllä saada lisää volyymia tuotteidensa markkinoilta lisensoimalla Apple II -mallin muille valmistajille. Apple onnistui saamaan riittävästi volyymia tietokoneilleen rahakkailla yritysmarkkinoilla, joilla oli riittävä käyttäjäkunta Applen tuotteille. Tietokonevalmistajille ja niiden jälleenmyyjille on luonnollisesti tärkeintä laitteiden voittomarginaali. Applella oli tämä näkökohta kunnossa, mutta Atarin ja Commodoren kaltaisilla matalan katteen valmistajilla ei ollut. Amigoja ja Atareita piti myydä melko paljon, jotta saisi saman katteen kuin yksi Macintosh.

Commodorea ja Ataria verrattaessa Appleen, näistä viimeksi mainittu on pystynyt tarjoamaan globaaleja menestysmahdollisuuksia ohjelmistovalmistajille. Tätähän Commodorella ja Atarilla ei ollut tarjottavana ohjelmistoyhtiöille, vaikka olihan näilläkin hienoja ohjelmistoja kuten vaikkapa Atari ST:n Calamus, Notator ja Cubase sekä Amigan Deluxe Paint. Commodoreen verrattuna Atari kyllä onnistui jossain määrin tarjoamaan menestysmahdollisuuksia ohjelmistoyrityksille, sillä Atarille kehitetyt ohjelmistot musiikintekemiseen ovat siirtyneet muille myös alustoille. Mutta muuten Atarin ja Commodoren tietokoneet eivät teknologia-alustoina mahdollistaneet sellaisia menestystarinoita ohjelmistoalan yrityksille kuten PC ja Apple mahdollistivat.

Tuottoisammat ja monipuolisemmat yritysmarkkinat mahdollistivat teknologian ympärille palveluekosysteemeitä, mutta peleihin ja halpatietokoneisiin keskittyneet matalakatteiset sekä piratismista kärsineet kuluttajamarkkinat eivät sitä tehneet. Yritysmarkkinat jäivät Atarin ja Commodoren ulottumattomiin markkinoiden keskittyessä, tosin Apple sai näistä markkinoista osansa mutta ei ilman Microsoftin tukea. Kun laitevalmistuksen ja myynnin volyymitkin kääntyivät PC-tietokoneiden hintojen laskiessa tavallisten kuluttajien saavutettavaksi, liikkumavara jäi liian pieneksi Commodoren ja Atarin kaltaisille pienten volyymien erikoismalleille. Ainoa mahdollisuus olisi ollut selvitä laajentaa tuotevalikoimaa sekä avata toimintamalleja uusien arvoketjujen syntymiselle – tämä tietenkin ajoissa tehtynä. Ihan kuin matkapuhelimissa olisi ollut joskus samanlaista kehitystä havaittavissa.

—

"Miksi Commodore ja Atari katosivat tietokonemarkkinoilta", on osa I love 8-bit® -artikkelisarjaa, joka tutkii, julkaisee ja esittää tietoa aikakautensa tapahtumista. Juttu on myös julkaistu SAKU-lehden käyttäjälehdessä 2024.

Historiallisia laitteita pääsee kokeilemaan ja tutustumaan toiminnassa Kallion tietokonemuseon tietokonekulttuuriin erikoistuneessa I love 8-bit® -näyttelyssä.

Hei! Tämä juttu on osa kiertäviä I love 8-bit® -näyttelyitä.

I love 8-bit® -näyttelyt säilyttävät perinteitä ja välittävät kokemuksia tietokonekulttuurista ennen PC- ja Internet -aikaa.

I love 8-bit® -näyttelyissä voidaan pelata ja hankkia kokemuksia perinnetietokoneiden toiminnasta.

I love 8-bit® -näyttelyt tarjoavat mahdollisuudet kokeilla, ihmetellä ja pitää hauskaa vanhojen suosikkien parissa. Digitaalisen kulttuurin ensi askeleet ovat käsin kosketeltavissa.

Ainutlaatuinen näyttely tarjoaa aitoja ja mieleenpainuvia kokemuksia aikansa tietokonekulttuurista.