Commodore Amiga 1000

Commodore Amiga 1000:
Legendaarinen edelläkävijä

Vuonna 1985 julkaistu Commodore Amiga A1000 merkitsi vallankumouksellista harppausta henkilökohtaisessa tietojenkäsittelyssä. Amiga-tuoteperheen ensimmäisenä mallina A1000 esitteli uraauurtavia grafiikka-, ääni- ja moniajo-ominaisuuksia, jotka olivat vuosia aikaansa edellä. Amiga A1000:ta pidetään usein maailman ensimmäisenä todellisena multimediatietokoneena, ja sen tarina on sekä innovaatioiden että menetettyjen mahdollisuuksien tarina. Amiga A1000 oli tulosta Amiga Corporationin työstä, pienestä teknologiayrityksestä, jonka Jay Miner ja useat kollegansa, joista monet olivat aiemmin työskennelleet Atarilla, perustivat vuonna 1982. Alun perin yritys pyrki kehittämään seuraavan sukupolven pelikonsolin nimeltä Lorraine, mutta taloudelliset vaikeudet saivat Amiga Corporationin siirtämään painopisteensä täysimittaisen henkilökohtaisen tietokoneen luomiseen. Vuonna 1984 Commodore International tunnisti Amigan teknologian potentiaalin ja osti yrityksen. Commodore tarjosi tarvittavan taloudellisen tuen kehitystyön loppuun saattamiseksi ja Amiga-tietokoneen tuomiseen markkinoille. Amiga A1000:n ytimessä oli Motorola 68000 -prosessori, joka toimi 7,16 MHz:n (NTSC) tai 7,09 MHz:n (PAL) taajuudella. Siinä oli vakiona 256 kt RAM-muistia, jota voitiin laajentaa 512 kt:ksi tai enemmän sisäisillä ja ulkoisilla laajennuksilla. A1000 erottui kuitenkin muista sen mukautetulla piirisarjalla, joka tunnetaan nimellä Original Chip Set (OCS) ja joka koostui Agnus-, Denise- ja Paula-piireistä. Agnus hoiti suoran muistiyhteyden (DMA) ja ohjasi blitter- ja copper-apuprosessoreita nopeiden grafiikkatoimintojen toteuttamiseksi. Denise hallitsi videolähtöä, mahdollisti jopa 640×512 (interlaced) -resoluution ja näytti jopa 4096 väriä HAM (Hold-And-Modify) -tilassa. Paula hallitsi ääntä ja tuotti 4-kanavaista stereoääntä jopa 28 kHz:n laadulla, mikä oli huomattavasti parempi kuin PC:n piippaava äänigeneraattori ja se jopa kilpaili joidenkin erikoistuneiden musiikkisynteeslaitteiden kanssa. A1000 esitteli myös Amiga-käyttöjärjestelmän, joka yhdisti graafisen käyttöliittymän (Workbench) moniajo-ytimen (Exec) kanssa ja tarjosi ennakoivaa moniajoa aikana, jolloin useimmat henkilökohtaiset tietokoneet pystyivät suorittamaan vain yhden tehtävän kerrallaan.

Virallinen julkaisu vuonna 1985

Amiga A1000 esiteltiin virallisesti 23. heinäkuuta 1985 New Yorkin Lincoln Centerissä järjestetyssä korkean profiilin lanseeraustilaisuudessa. Kyseessä ei ollut tavallinen tuotejulkistus – Commodore halusi positioida Amigan paitsi tietokoneeksi myös luovuuden ja teknologisen edistyksen symboliksi. Kaksi populaarikulttuurin ikonia auttoi korostamaan Amigan luovia ominaisuuksia. Blondien laulaja Debbie Harry kutsuttiin esittelemään A1000:n graafisia mahdollisuuksia, kun Andy Warhol loi kuuluisan digitaalisen muotokuvan hänestä livenä lavalla käyttäen Amiga A1000:ta ja ProPaint-nimistä grafiikkaohjelmistoa. Warhol, joka oli jo tunnettu uusien teknologioiden hyödyntämisestä taiteessa, esitteli, kuinka A1000 voisi toimia modernien taiteilijoiden työkaluna. Tämä tapahtuma ei koskenut pelkästään laitteiston teknisiä ominaisuuksia, vaan Amigan asemoimista multimediatietokoneiden tulevaisuudeksi. Julkaisun yhteydessä Amiga A1000 sai erittäin positiivisia arvosteluja tietotekniikan lehdistöltä. Arvostelijat olivat hämmästyneitä sen multimediakyvykkyydestä ja ennakoivista moniajo-ominaisuuksista. Lehdet kuten Byte, InfoWorld ja Compute! korostivat A1000:n edistyksellistä arkkitehtuuria. Lehdistö kuitenkin huomautti myös A1000:n suhteellisen korkeasta hinnasta – noin 1 295 Yhdysvaltain dollaria perusmallille (ilman näyttöä tai lisämuistia). Tämä hinta asetti sen monien kotitietokoneiden yläpuolelle, mutta ammattikäyttöön tarkoitettujen työasemien, kuten Apple Macintosh tai IBM PC/AT, alapuolelle. Yksi innovatiivinen mutta epätavallinen ominaisuus oli ”kickstart”-ROM-järjestelmä. Toisin kuin useimmat tietokoneet, A1000 latasi osan käyttöjärjestelmästään levykkeeltä erityiseen 256 kt:n kirjoitettavaan muistiin joka kerta, kun se käynnistyi. Tämä mahdollisti helpot käyttöjärjestelmän päivitykset, mutta pidensi hieman laitteen käynnistysaikaa ja teki koneesta riippuvaisen Kickstart-levystä. Commodorella oli niin kiire julkaista uusi tietokone, että ensimmäinen Kickstart 1.1 oli pahasti keskeneräinen ja laitteenostajille lähetettiin päivitetty versio myöhemmin.

Kaupallinen menestys markkinoilla jäi vähäiseksi

Teknologisista vahvuuksistaan huolimatta Amiga A1000 kohtasi kaupallisia haasteita. Tarkat myyntiluvut ovat edelleen epäselvät, mutta arvioiden mukaan vuosina 1985–1987 valmistettiin maailmanlaajuisesti noin 150 000–200 000 kappaletta. Tämä teki siitä enemmän niche-tuotteen verrattuna Commodoren aikaisempaan menestykseen Commodore 64:n kanssa. Useat tekijät rajoittivat myyntiä, koska Commodore kamppaili A1000:n kohdeyleisön selkeän määrittelyn ja markkinoinnin kanssa, jääden kotitietokoneiden ja ammattimaisten työasemien markkinoiden väliin. Korkea alkuhinta karkotti keskivertokuluttajat. Commodoren markkinointiresurssit jakautuivat Amigan ja sen taantuvan 8-bittisen tuotevalikoiman välillä. Amiga A1000 kohtasi kilpailua usealta taholta. Apple Macintosh oli vahvalla jalansijallaan julkaisualalla jossa Mac oli tärkeä kilpailija luovien ammattilaisten markkinoilla, vaikka sillä ei ollut A1000:n multimediatehoa. IBM PC ja yhteensopivat tietokoneet, jokta PC-tietokoneet hallitsivat yrityssektoria ja tarjosivat tuttuutta ja laajennettavuutta, vaikka ne jäivätkin merkittävästi jälkeen grafiikka- ja äänitoiminnoissa. Atari ST julkaistiin vuonna 1985, vähän ennen A1000:n julkaisua, markkinoille tuodut Atari 520ST ja 1040ST tarjosivat samanlaisen 16/32-bittisen tehon edullisempaan hintaan, ja sisäänrakennetut MIDI-portit tekivät ST:stä suositun muusikoiden keskuudessa. Ironista kyllä, Atari kehitti Atari ST:n sen jälkeen, kun Jay Minerin entiset kollegat Amigalla olivat lähteneet yrityksestä, mikä teki siitä suoran kilpailijan. Amiga A1000:n tuotanto päättyi vuonna 1987, kun Commodore siirtyi keskittymään edullisempaan Amiga 500:aan ja ammattitason Amiga 2000:aan. Nämä mallit saavuttivat laajemman yleisön, ja A500 tuli erityisen suosituksi kotikäyttäjien ja pelaajien keskuudessa. Vaikka A1000:n tuotanto lopetettiin, sen teknologiset innovaatiot loivat perustan koko Amiga-alustalle, joka menestyi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Nykyään A1000:ta pidetään keräilykohteena ja symbolina siitä, mitä olisi voinut olla, jos Commodore olisi markkinoinut ja kehittänyt alustaa tehokkaammin.

Commodore Amiga A1000 on merkkipaalu henkilökohtaisten tietokoneiden historiassa. Sen uraauurtava multimedia-arkkitehtuuri avasi tien modernille digitaaliselle sisällöntuotannolle ja interaktiiviselle viihteelle. Vaikka A1000 ei ollut kaupallinen menestys, se synnytti intohimoisen yhteisön, joka piti Amiga-alustan hengissä vielä kauan Commodoren lopullisen konkurssin jälkeen vuonna 1994. Monille harrastajille ja historioitsijoille A1000 edustaa hetkeä, jolloin tietokoneet lakkasivat olemasta pelkkiä toimistokoneita ja alkoivat muuttua luoviksi työkaluiksi – koneiksi, joita ei käytetty vain työhön, vaan myös taiteeseen.